Vuoden tiedekirja

Antti Malinen & Tuomo Tamminen

Leikitäänkö? Lasten kaverisuhteet 1900-luvun Suomessa

Gaudeamus

Raadin perustelut

Antti Malisen ja Tuomo Tammisen Leikitäänkö? Lasten kaverisuhteet 1900-luvun Suomessa on mittava ja monipuoliseen lähdeaineistoon pohjautuva esitys lapsuuden ja suomalaisen yhteiskunnan sadan vuoden mittaisesta kehityskaaresta. Kirja tarjoaa samastumispintaa laajalle lukijakunnalle. Olemme kaikki olleet joskus leikkiviä lapsia kavereinemme, iloinemme ja suruinemme.

Erityisen tuoretta teoksessa on suomalaisen yhteiskunnan kehityksen kuvaus lasten ja nuorten näkökulmasta. Viime vuosisadan suomalaisen yhteiskunnan kehitystä on käsitelty monissa aiemmissa teoksissa, mutta lasten ja nuorten näkökulma on jäänyt vähemmälle. Kuitenkin kaupungistuminen, sodat ja pula-ajat, koulutuksen kehitys ja lopulta talouskasvu ja hyvinvointivaltio ovat voimakkaasti muokanneet lapsia ja lapsuutta.

Lapsena olemisen arkea, ongelmia ja iloja käsitellään teoksessa terävän analyyttisesti mutta samalla empaattisesti. Teoksessa käsitellään välillä ikäviäkin asioita, mutta lapsia ei kuitenkaan kuvata ongelmalähtöisesti. Teoksessa ei myöskään tukeuduta liialliseen draamaan. Perustellun optimistinen sävy on kantava rivien välistä näkyvä teema, eikä suotta. Lasten elämä parani ja monipuolistui 1900-luvun aikana huimasti. Tämä tuodaan kirjassa esille havainnollisesti.

Kirja on pitkä, mutta lukija viihtyy sen parissa. Kirjoittajat ovat esitelleet aineistonsa monipuolisesti ja rytmittäneet sen rakenteet taitavasti. Hienossa kuvituksessa on liikettä ja toimintaa. Tutkimusmetodia on kuvattu ilahduttavan avoimesti, ja lähteet on esitelty selkeästi. Lisätietoa kirjassa tarjotaan jopa QR-koodien muodossa. Varttuneemmille lukijoille teoksesta löytyy omasta lapsuudesta muistuttavia nostalgisia kuvauksia ja kuvitusta. Raadin mielestä kirjaa voi pitää kulttuuritekona.

Muut finalistit

Tuomas Heikkilä: Lalli. Kansallismurhaajan muotokuva (Tammi)
Maria Lähteenmäki: Punapakolaiset. Suomalaisnaisten elämä ja kohtalo Neuvosto-Karjalassa (Gaudeamus)
Mikael Mattlin, Lauri Paltemaa & Juha A. S. Vuori: Kiinan poliittinen järjestelmä (Vastapaino)
Hannu Salmi: Tunteiden palo. Turku liekeissä 1827 (Otava)
Maria Vainio-Kurtakko: Ett gott parti. Scener ur Ellan de la Chapelles och Albert Edelfelts liv (SLS)
Esko Yli-Hemminki, Sakari Melander & Kimmo Nuotio (toim.): Rikoksen ja rangaistuksen filosofia (Gaudeamus)

Raati

Teppo Hujala, Jukka Jouhki, Terhi-Anna Wilska

Raadin sihteeri

Pauliina Raento

Palkintosumma

25 000 €

Petri Keto-Tokoi & Juha Siitonen

Puiden asukkaat. Suomen puiden seuralaislajit

Gaudeamus

Raadin perustelut

”On aika nähdä puut metsältä!”

Suomessa on 25 luontaista puulajia. Petri Keto-Tokoin ja Juha Siitosen Puiden asukkaat. Suomen puiden seuralaislajit on näyttävä kirja, joka kokoaa tiedot Suomen puista ja niiden erilaisista luonnollisista seuralaisista. Se tekee niistä erinomaisen synteesin. Suomen puiden seuralaislajistosta ei ole aikaisemmin julkaistu kokonaisvaltaista teosta. Kirja on ainutlaatuinen ja seikkaperäinen tietopaketti suomalaisesta metsästä ja luonnosta. Se kertoo ekologisista prosesseista ja luonnon monimuotoisuudesta. Kirjassa rohkaistaan lukijaa tutkimaan lähiluontoa ja arvostamaan jokaista närettä ja kantoa sekä sientä ja hyönteistä.

Vanhoista elävistä puista, kuolleista puista ja taloudellisesti vähäarvoisista puulajeista riippuvainen lajisto on voimakkaasti taantunut ja uhanalaistunut. Suomessa on noin 5 000 lajia, viidesosa kaikista metsälajeista, on riippuvainen kuolleista puista. Kirjassa esitellään erityisesti tiettyyn puulajiin tai puusukuun erikoistuneita seuralaislajeja.

Kirjan viesti on yleisesti ottaen luontoa arvostava, positiivinen ja rohkaiseva. Pelottavat uutiset luonnon monimuotoisuuden tuhosta ja elinympäristöjen häviämisestä tekevät tästä ajankohtaisen teoksen. Kuvitus on kaunis ja kirja on huolellisesti tehty.

Muut finalistit

Synnöve Carlson & Riitta Hari (toim.): Aivoaakkoset (Aalto Arts Books)
Ville Jalovaara: Piispa Wallinmaan surma. Partisaani-isku Saariselällä 1943 (SKS Kirjat)
Alpo Juntunen: Paasikivi. Geopoliitikko ja Suomen kohtalon vuodet (Otava)
Kalle Kananoja: Ihmelääkärit Suomessa 1850–1950. Kuhnekylpyjä, sähköä ja suggestiota (SKS Kirjat)
Petri Keto-Tokoi & Juha Siitonen: Puiden asukkaat. Suomen puiden seuralaislajit (Gaudeamus)
Antti Kujala: Voudintileistä veroparatiiseihin. Verotuksen historia (Atena)
Heikki Oja: Einsteinin perintö. Mitä Albert Einstein ennusti oikein – ja mitä väärin (Ursa)
Serafim Seppälä: Antiikista Bysanttiin. Aatehistoriallisia murroksia (Gaudeamus)
Miikka Tamminen: Keskiajan hirviöt (Gaudeamus)

Raati

Minna Kellomäki, Mirkka Lappalainen, Jan Sundberg

Raadin sihteeri

Ilari Hetemäki

Palkintosumma

25 000 €

Esa Väliverronen & Kai Ekholm, toim

Tieteen vapaus & tutkijan sananvapaus

Vastapaino

Raadin perustelut

Raati korosti valinnoissaan tieteen ja tutkijoiden mahdollisuuksia auttaa maailmaa ratkaisemaan ongelmia, jotka sitä ravisuttelevat. Kymmenen finalistin joukosta valitulla voittajalla on kyky välittää laajalle lukijakunnalle tietoa tieteen vapaudesta, tutkijoiden sananvapaudesta ja monenlaisista pyrkimyksistä rajoittaa niitä.

Esa Väliverrosen ja Kai Ekholmin toimittaman yleistajuisen teoksen viesti niin poliittisille päättäjille kuin kansalaisillekin on kirkas: puolustamalla tieteen ja tutkijoiden vapautta puolustetaan yhteistä hyvää ja tietoon perustuvaa päätöksentekoa sensuurilta, ohjailulta, vihapuheelta ja vaientamiselta.

Muut finalistit

Marko Juntunen: Matkalla islamilaisessa Suomessa (Vastapaino)
Satu Lidman: Taivas ja syli. Kertomus parisuhdeväkivallasta vanhoillislestadiolaisessa perheessä (Gaudeamus)
Mona Mannevuo: Ihmiskone töissä. Sotienjälkeinen Suomi tehokkuutta tavoittelemassa (Gaudeamus)
Maria Mäkelä, Samuli Björninen, Ville Hämäläinen, Laura Karttunen, Matias Nurminen, Juha Raipola & Tytti Rantanen, toim: Kertomuksen vaarat. Kriittisiä ääniä tarinataloudessa (Vastapaino)
Ilkka Niiniluoto: Tekniikan filosofia (Gaudeamus)
Petri Paavilainen: Kuinka ajatukset syntyvät. Aivotutkimuksen ajankohtaisia kysymyksiä (Gaudeamus)
Petteri Pietikäinen: Kipeät sielut – hulluuden historia Suomessa (Gaudeamus)
Mari Pihlajaniemi, Heikki Eriksson & Aleksi Lehikoinen: Linnut ja ilmasto. Matka muuttuvaan luontoon. (Docendo)
Juho Saari, Niko Eskelinen & Liisa Björklund: Raskas perintö. Ylisukupolvinen huono-osaisuus Suomessa (Gaudeamus)

Raati

Oula Silvennoinen, Tommi Tenkanen, Soile Veijola

Raadin sihteeri

Sami Syrjämäki

Palkintosumma

25 000 €

Kirsi Lehto

Astrobiologia. Elämän edellytyksiä etsimässä

Ursa

Raadin perustelut

Kirsi Lehdon Astrobiologia kertoo mahtavan tarinan planeetta Maan elämästä. Kirja on läpivalaisu siihen, miten elämä on syntynyt maapallolla, miten yksinkertaisista eliöistä on tullut yhä monimutkaisempia ja lopulta ajattelevia olentoja sekä millaisissa olosuhteissa elämä on kehittynyt.

Tieteelliset faktat soljuvat helppolukuisesti ja loogisen tarinan muodossa lukijan eteen muodostaen lopulta ihmetystä ja kunnioitusta herättävän lukuelämyksen. Suomalaisia hemmotellaan, sillä kovin montaa yhtä sujuvasti kirjoitettua ja kaunista kokonaisuutta astrobiologian alalta ei ole kansainvälisestikään ilmestynyt.

Kirjan luettuaan lukija jää ihmettelemään, miten uskomattoman paljon tutkijat ovat saaneet selville elämästä maapallolla.

Mutta mitä on astrobiologia? Lehto määrittelee sen lähestymistavaksi, joka liittyy biologiaan, kemiaan, geofysiikkaan, geologiaan, fysiikkaan ja tähtitieteeseen – sekä filosofiaan, sillä elämän löytyminen maailmankaikkeudesta olisi tietenkin ihmiskunnalle valtavan merkittävää: emme olisi yksin.

Nimestään huolimatta suurin osa kirjasta käsittelee näitä kotoisia tieteitä maapallolla, mutta lopuksi spekuloidaan elämästä muualla avaruudessa.

Lehdon tärkeimpiä viestejä on, miten monimutkaisen ja vuorovaikuttavan kokonaisuuden maapallo tarjoaa elämälle ilmastollaan ja geofysiikallaan. Tätä kokonaisuutta ihmisen toiminta voi nyt horjuttaa.

Kirja on potentiaalinen klassikko, ja se soveltuu monenlaiselle lukijalle aina lukiolaisesta elämänjanoisiin senioreihin.

Kunniamaininta

Christer Lindholm: Totuudenjälkeinen talouspolitiikka – Thatcherista Trumpiin (Vastapaino)

Raadin perustelut

Christer Lindholmin teos Totuudenjälkeinen talouspolitiikka on äärimmäisen ajankohtainen ja auttaa ymmärtämään paitsi taloutta myös politikkaa. Se taustoittaa markkinoiden tehokkuuteen uskovan, Lindholmin markkinafundamentalismiksi kutsuman ajattelutavan nousun Thatcherin johtamasta Isosta-Britanniasta meidän aikamme hallitsevaksi ideologiaksi länsimaissa.

Oikeistopopulismin kannatus voidaan Lindholmin mukaan nähdä reaktiona globalisoituneen talouden ja kaventuneen kansallisen demokratian väliseen ristiriitaan. Kirja esittää myös alustavia ratkaisuja tilanteeseen: ristiriitaa voitaisiin lieventää kansainvälisen yhteistyön avulla.

Kirja on kirjoitettu tiiviisti argumentoiden, ja se pitää lukijan otteessaan alusta loppuun.

Muut finalistit

Toni Alaranta: Turkin historia. Atatürkista Erdoğaniin (Gaudeamus)
Elina Hiltunen: Tulossa huomenna. Miten megatrendit muokkaavat tulevaisuuttamme (Docendo)
Iida Kukkonen, Tero Pajunen, Outi Sarpila & Erica Åberg: Ulkonäköyhteiskunta. Ulkoinen olemus pääomana 2000-luvun Suomessa (Into)
Lasse Lehtonen: Japanilainen musiikki. Taiko-rumpujen kuminasta J-poppiin (Gaudeamus)
Simo Mikkonen: ”Te olette valloittaneet meidät!” Taide Suomen ja Neuvostoliiton suhteissa 1944–1960 (SKS)
Katariina Parhi: Sopeutumattomat. Psykopatian historia Suomessa (Siltala)
Aapo Roselius & Oula Silvennoinen: Villi itä. Suomen heimosodat ja Itä-Euroopan murros 1919–1921. (Tammi)
Jaakko Tahkokallio: Pimeä aika. Kymmenen myyttiä keskiajasta (Gaudeamus)

Raati

Tuomas Forsberg, Minna Palmroth, Nils Erik Villstrand

Raadin sihteeri

Ilari Hetemäki

Palkintosumma

10 000 €, kunniamaininta 2500 €

Seppo Hentilä

Pitkät varjot. Muistamisen historia ja politiikka

Siltala

Raadin perustelut

Vuoden 1918 sisällissodan tapahtumia ja sen jälkiselvittelyjä on tutkittu paljon, mutta tällä saralla on vielä runsaasti tehtävää. Suuri tarve on sen lisäksi ollut tutkimukselle, joka paneutuu siihen, miten sisällissodan kokemukset ovat olleet läsnä suomalaisessa yhteiskunnassa ja jättäneet siihen oman jälkensä.

Professori Seppo Hentilä on tarttunut tähän tehtävään tutkimuksessaan Pitkät varjot. Muistamisen historia ja politiikka, jossa hän pureutuu teemaan historiapolitiikan näkökulmasta. Historiapolitiikan tutkimuksessa olennaisia ovat historian käyttöä ohjaavat intressit ja tavoitteet, joita muokataan ja toteutetaan tietoisesti.

Hentilä seuraa sisällissodan synnyttämiä laineita sadan vuoden ajalta ja pohtii julkisen aineiston pohjalta niiden muovautumisen, purkautumisen ja uusintamisen mekanismeja. Olennaista Hentilän tutkimuksessa on, että hän tulkitsee vuoden 1918 kokemuksista käytyjä muistikamppailua laajemmasta Suomen poliittisen historian näkökulmasta. Tällä tavalla hän saa esiin sisällissodan asetelman, punaisten ja valkoisten vastakkainasettelun, jatkuvuudet suomalaisessa yhteiskunnassa ja pystyy esittämään vakuuttavasti sen lievenemisen – ja ajoittaisen uudelleenkärjistymisen – ehtoja.

Hentilän teoksen vahvuus on Suomen poliittisen historian suvereenissa hallinnassa: sisällissodan pitkän varjon eri sävyt saavat siinä vakuuttavan sekä elävällä ja vetävällä tavalla kirjoitetun tulkinnan. Poliittisen ja kulttuurisen muistikamppailun lisäksi Hentilä arvioi monipuolisesti sisällissotaa käsittelevää aikaisempaa historiantutkimusta, johon hän pystyy ottamaan kriittistä etäisyyttä mutta myös tekemään sille oikeutta.

Hentilän teos on kirja, joka odotti kirjoittamistaan ja asettuu osaksi tärkeiden sisällissotaa käsittelevien tutkimusten sarjaa, ja osoittaa samalla suuntaa, jota voisi toivoa kuljettavan entistä vilkkaammin.

Kunniamaininta

Tuomas Aivelo: Loputtomat loiset (LIKE)

Raadin perustelut

Tuomas Aivelon kirja Loputtomat loiset tuo tutkimusta popularisoivalle teokselle harvinaisella tavalla elävästi ja konkreettisesti esiin, kuinka alan tutkimustieto syntyy. Kirjassaan Aivelo kuvaa kenttätyötä ja menetelmiä omien tutkimushankkeidensa kautta ja kytkee ne taitavasti laajempiin tieteellisiin keskusteluihin.

Loputtomat loiset käsittelee ajankohtaista aihetta kytkien luonnontieteellisen lähestymistavan mielenkiintoisesti historiallisiin tapahtumiin. Aivelo saa loiset tuntumaan lähes sympaattisilta olioilta tekemällä niiden roolin ja merkityksen ymmärrettäväksi.

Muut finalistit

Pertti Haapala, toim: Suomen rakennehistoria. Näkökulmia muutokseen ja jatkuvuuteen 1400–2000 (Vastapaino)
Jarno Hietalahti: Huumorin ja naurun filosofia (Gaudeamus)
Jukka Häkkinen: Outojen kokemusten psykologia (Docendo)
Teemu Keskisarja: Saapasnahka-torni. Aleksis Kiven elämä ja kuolema (Siltala)
André Swanström: Hakaristin ritarit. Suomalaiset SS-miehet, politiikka, uskonto ja sotarikokset (Atena)
Kirsi Vainio-Korhonen: Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa. Seksityöläiset 1800-luvun alun Suomessa (SKS)
Aku Visala: Vapaan tahdon filosofia (Gaudeamus)
Veli-Matti Värri: Kasvatus ekokriisin aikakaudella (Vastapaino)

Raati

Minna Huotilainen, Ulla-Maija Seppälä, Kari Teräs

Raadin sihteeri

Sami Syrjämäki

Palkintosumma

10 000 €

Aki Suokko & Rauli Partanen

Energian aika. Avain talouskasvuun, hyvinvointiin ja ilmastonmuutokseen

WSOY

Raadin perustelut

Aki Suokon ja Rauli Partasen Energian aika on analyyttinen, huolellisesti argumentoiva ja realistinen mutta myös innovatiivinen ja innostava esitys planeettamme isoimmista haasteista. Yhteiskunta joutuu tekemään vaikeita valintoja ja kompromisseja niin sanottujen viheliäisten ongelmien ratkaisemiseksi. Ainoa kestävä peruste on monipuolinen tutkittu tieto. Teokseen on koottu suuri määrä tätä tietoa ymmärrettävään muotoon. Asian tärkeyttä ja ajankohtaisuutta ei voi korostaa liikaa.

Suokko ja Partanen osoittavat tinkimättömästi, mitä vallitseva käsitys talouskasvun pakosta merkitsee energiankulutukselle ja -tuotannolle. Kun hyvinvointia tavoitellaan lähinnä talouskasvun kautta, myös ympäristöhaitat lisääntyvät tuhoisasti. Hyvinvointi ei kuitenkaan edellytä energiankulutuksen kasvua, ja tavoitteeksi tulisikin asettaa eettisesti ja ympäristöllisesti kestävä hyvinvoinnin lisääminen ja oikeudenmukaisuus.

Kirjan alaotsikossa mainitut talouskasvu, hyvinvointi ja ilmastonmuutos ovat riippuvaisia toisistaan, mutta pääotsikko korostaa energian saannin ja tuotantotavan ratkaisevaa roolia. Fossiilisten polttoaineiden haitat tiedostetaan yleisesti, mutta teos avaa oivallisesti myös vaihtoehtojen huomattavia ongelmia. Kirjoittajat peräänkuuluttavat laskutaitoa vaihtoehtoja punnittaessa eivätkä puolla mitään tiettyä teknologiaa. He päätyvät kuitenkin väittämään, että ”ydinvoimalla on numeroiden valossa oltava valtava rooli ihmiskunnan energiatulevaisuudessa tällä vuosisadalla”.

Suomen hallitus korostaa uusiutuvaa energiaa, etenkin biotaloutta, mutta hataralta tietopohjalta. Jokaisen poliitikon ja päättäjän olisikin syytä lukea Suokon ja Partasen kirja. Se panee ajattelemaan isoja asioita mutta myös tarjoaa ajattelulle tutkittuun tietoon perustuvia aineksia.

Kunniamaininta

Raija Julkunen: Muuttuvat hyvinvointivaltiot. Eurooppalaiset hyvinvointivaltiot reformoitavina (Jyväskylän yliopisto, SoPhi-julkaisut) verkkojulkaisu

Raadin perustelut

Myös hyvinvointivaltio, sen tila ja tulevaisuus ovat isoja asioita. Raija Julkusen kirja Muuttuvat hyvinvointivaltiot tarjoaa kokeneen hyvinvointivaltiotutkijan kypsän synteesin länsieurooppalaisten hyvinvointivaltioiden kehityksestä ja reformeista. Kirja päättää ansiokkaasti trilogian, jonka aikaisemmat osat ovat vuonna 2008 ilmestynyt Uuden työn paradoksit ja vuonna 2010 ilmestynyt Sukupuolen järjestykset ja tasa-arvon paradoksit.

Julkusella on erityinen taito tarkastella poliittisesti ja teoreettisesti kiistanalaista aihetta kiihkottomasti laajaan tutkimusaineistoon perustuen. Kirjan viesti on, että hyvinvointivaltiota ei ole lukuisista yrityksistä huolimatta pystytty romuttamaan mutta se on käynyt läpi toistuvia uusliberalistisen eetoksen ja ideologian saattelemia reformeja. Vaikka teoksessa on vahva kriittinen eetos, teksti ei julista vaan argumentoi tieteellisesti mutta lukijaystävällisesti monimutkaisista ilmiöistä. Julkusen kirja on myös erittäin merkittävän elämäntyön huipentuma.

Muut finalistit

Lasse Laaksonen: Viina, hermot ja rangaistukset. Sotilasylijohdon henkilökohtaiset ongelmat 1918–1945 (Docendo)
Teuvo Laitila: Jumalat, haltiat ja pyhät. Eletty ortodoksisuus Karjalassa 1000–1900 (Suomen kirkkohistoriallinen seura)
Heikki Oja: Universumi (Ursa)
Ida Suolahti: Yhteiset sotavangit. Suomen ja Saksan vankiluovutukset jatkosodassa (Gummerus)
Hannu Takala: Puna-armeijan sotasaalis. Karjalan kulttuuriomaisuuden ryöstö 1939–1941 (SKS)
Miikka Voutilainen: Nälän vuodet – nälänhätien historia (Atena)
Matti Vuento: Myrkkyjen maailma. Nuolimyrkystä sariiniin (Gaudeamus)

Raati

Markku Ihonen, Tuija Parvikko, Kari Raivio

Raadin sihteeri

Ilari Hetemäki

Palkintosumma

10 000 €, kunniamaininta 2500 €

Marjo Laitala & Vesa Puuronen

Yhteiskunnan tahra. Koulukotien kasvattien vaietut kokemukset

Vastapaino

Raadin perustelut

Marjo Laitalan ja Vesa Puurosen tutkimus käsittelee Suomessa koulukoteihin sijoitettujen lasten ja nuorten kokemuksia vuosina 1940–1985. Tutkimus perustuu muistitietoon, joka valaisee koulukoteihin sijoitettujen lasten ja nuorten kokemuksia koulukotiajasta. Aikaisemmissa tutkimuksissa on tarkasteltu koulukotien kurikäsityksiä ja tutkittu erityisesti kasvatuksen ideaa. Näiden tutkimusten lähdeaineistona olleet koulukotien dokumentit eivät monastikaan kerro väkivallasta, seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mielivallasta, kiusaamisesta tai muusta kaltoin kohtelusta. Laitalan ja Puurosen muistitietoon perustuva tärkeä tutkimus tuo esiin ”toista tietoa” – koulukotien kasvattien oman kokemuksen.

Yhteiskunnan tahra osoittaa, että huostaanotoissa ja koulukotisijoituksissa on tapahtunut vääryyksiä ja että koulukotien idea ja käytänteet ovat osa valtiollisen uusrasismin järjestelmää, jonka avulla on hallittu alhaisessa sosiaalisessa asemassa olevia ryhmiä ja niiden yksittäisiä jäseniä. Laitala ja Puuronen korostavat inhimillisyyden, oikeudenmukaisuuden, solidaarisuuden ja tasa-arvon tutkimisen tärkeyttä yhteiskunnassa. Tutkimus painottaa, että yhteiskunnan tulee reagoida vääryyksiin myös jälkikäteen. Sujuvasti ja mukaansatempaavasti kirjoitettu tutkimus on osaltaan vaikuttanut siihen, että valtio marraskuussa 2016 pyysi anteeksi lastensuojelun sijaishuollossa kaltoin kohdelluilta henkilöiltä. 

Kunniamaininta

Ilkka Hanski: Tutkimusmatkoja saarille: Luonnon monimuotoisuutta kartoittamassa (Gaudeamus)

Raadin perustelut

Tutkimusmatkoja saarille on akateemikko Ilkka Hanskin viimeiseksi jäänyt teos, jonka on hänen englanninkielisestä käsikirjoituksestaan suomentanut Jorma Keskitalo.

Hanskin elämäntyö saariekologian tutkimuksessa on ollut kansainvälisestikin mitattuna tieteen ehdotonta eturintamaa. Borneosta Grönlantiin ulottuvien tutkimuskohteiden esittely saa lukijan havahtumaan, millaisia seurauksia ihmisen toiminnalla on luonnon monimuotoisuudelle ja miten tämä monimuotoisuus on vaarantumassa.

Hyvin kirjoitettu ja taidokkaasti toimitettu kirja avaa tutkijan työtä lukijalle ymmärrettävästi. Niin asiantuntijat kuin luonnontieteistä yleisesti kiinnostuneet lukijat voivat ammentaa kirjasta jotakin uutta ja kiehtovaa.

Muut finalistit

Tiina Arppe: Uskonto ja väkivalta. Durkheimin perilliset (Tutkijaliitto)
Outi Fingerroos, Anna-Maria Tapaninen & Marja Tiilikainen, toim: Perheenyhdistäminen: Kuka saa perheen Suomeen, kuka ei ja miksi (Vastapaino)
Akseli Hemminki: Kuoleman laakso. Voiko syöpää hoitaa kokeellisilla menetelmillä? (Nomerta)
Marjaliisa Hentilä & Seppo Hentilä: Saksalainen Suomi 1918. (Siltala)
Jukka Kortti: Mediahistoria. Viestinnän merkityksiä ja muodonmuutoksia puheesta bitteihin (SKS)
Tarja-Liisa Luukkanen: Mitä maalaiskansa luki? Kirjasto, kirjat ja kirjoja lukeva yhteisö Karstulassa 1861–1918 (SKS)
Juho Saari, toim: Yksinäisten Suomi (Gaudeamus)
Matti Vuento: Virukset. Näkymättömät viholliset (Gaudeamus)

Raati

Erik Bonsdorff, Ulla-Maija Peltonen, Jukka Rantala

Raadin sihteeri

Ilari Hetemäki

Palkintosumma

10 000 €, kunniamaininta 2500 €

Inkeri Koskinen

Villi Suomen historia. Välimeren Väinämöisestä Äijäkupittaan pyramideihin

Tammi

Raadin perustelut

Inkeri Koskisen Villi Suomen historia esittää katsauksen näennäistieteellisiin tulkintoihin Suomen maan ja kielen oletetuista maineikkaista vaiheista. Itse ilmiö, maamme historiaa kuvaavat sankarisepitelmät, on tunnettu, mutta sen historiallisista juurista ja muunnoksista ei ole aiempaa kokonaisesitystä. Koskisen teoksen keskeinen ulottuvuus on esitellä rajanvetoja ja niiden kriteerejä.

Koskisen teos koostuu sarjasta hyvin valittuja esimerkkitapauksia. Hän esittelee tapausten yhteydessä ansiokkaasti aihepiiriin liittyvää kansainvälistä keskustelua. Hienon metodologisen täydennyksen muodostavat kirjan esittelemien tapausten perään liitetyt Koskisen toteuttamat haastattelut tieteen ja näennäistieteen suhteen eri puoliin perehtyneiden tutkijoiden kanssa. Haastattelujen avulla hän kykenee esittelemään historiallisten tieteiden metodologisia periaatteita, joita näennäistieteelliset kehitelmät rikkovat.

Kunniamaininta

Antti Kujala & Mirkka Danielsbacka: Hyvinvointivaltion loppu? Vallanpitäjät, kansa ja vastavuoroisuus (Tammi)

Raadin perustelut

Antti Kujalan ja Mirkka Danielsbackan teos Hyvinvointivaltion loppu? tarttuu yhteiskunnallisesti ajankohtaiseen ja kipeään aiheeseen. Kirja valottaa hyvinvointivaltio-idean historiaa ja sen eri malleja selkeästi ja monipuolisesti ja tarjoaa lukijalle työkaluja analysoida suomalaisen nyky-yhteiskunnan tilannetta ja ilmapiiriä.

Teos ammentaa eri tieteenaloilta ja yhdistää taidokkaasti niin sosiobiologian, antropologian, yhteiskuntahistorian kuin politiikan tutkimuksenkin näkökulmia ja lähestymistapoja.

Kirja on tärkeä puheenvuoro vastavuoroisuuden merkityksestä yhteiskunnan päättävän eliitin ja kansan välillä.

Kunniamaininta

Kustaa H. J. Vilkuna: Juomareiden valtakunta. Suomalaisten känni ja kulttuuri 1500–1850 (Teos)

Raadin perustelut

Kustaa H. J. Vilkunan Juomareiden valtakunta 1500–1850 on kattava historiallinen tutkimus alkoholista ja alkoholin käytöstä – aiheista, jotka ovat säilyttäneet vakaan asemansa suomalaisessa julkisessa keskustelussa kautta vuosisatojen. Kahden vuosikymmenen aikana koottu ja analysoitu aineisto muodostaa laajan ja perinpohjaisen esityksen. Yhdeksääntoista teemaan jaoteltu tutkimus tarkastelee osittain tuttuja käsitteitä, kuten alkoholilainsäädäntöä, nuorison suhdetta alkoholiin, alkoholin yhteyttä elämänkaarijuhliin ja suuria juoppopyhiä. Osa alkoholinkäytön historiaan kuuluvista osa-alueista ovat nykylukijalle tuntemattomampia, kuten käräjähumala ja kirkkokänni.

Teos edustaa nykyajalle harvinaista pitkäaikaisen tutkimustyön syvällistä ja kattavaa tulosta, jolla on sekä itsessään että tänä päivänä käytävän alkoholikeskustelun taustoittajana merkittävä arvo.

Muut finalistit

Antero Holmila & Simo Mikkonen: Suomi sodan jälkeen. Pelon, katkeruuden ja toivon vuodet 1944–49 (Atena)
Riitta Konttinen: Elämänvirrassa. Alvar ja Ragni Cawén (Siltala)
Veli-Pekka Lehtola: Saamelaiskiista. Sortaako Suomi alkuperäiskansaansa? (Into)
Satu Lidman: Väkivaltakulttuurin perintö. Sukupuoli, asenteet ja historia (Gaudeamus)
Tommi Uschanov: Hätä on tarpeen. Kulttuuripessimismin nousu 1965–2015 (Teos)
Juha Valste: Neandertalinihminen. Kadonnut lajitoveri (SKS)

Raati

Yrjö Haila, Johanna Sumiala, Jaana Toivari-Viitala

Raadin sihteeri

Ilari Hetemäki

Palkintosumma

10 000 €, kunniamaininta 2500 €

Mirkka Lappalainen

Pohjolan leijona: Kustaa II Aadolf ja Suomi 1611–1632

Siltala

Raadin perustelut

Mirkka Lappalaisen Pohjolan leijona on kuvaus 30-vuotisessa sodassa kasvukipuilevasta valtakunnasta, sen perifeerisestä alueesta nimeltään Suomi ja hallinnollisesta käänteestä kohti uutta aikaa. Kirja vaeltelee kiehtovasti hovin, aatelin, papiston ja rahvaan parissa. Lappalainen onnistuu taitavasti liittämään toisiinsa suurvaltasuhteet, Ruotsin hovin mentaalimaiseman ja aikalaisilmapiirin sekä suomalaisten tunnot muuttuvassa suurvallassa. Tutkimus aukeaa nimenomaan Suomen suuntaan – pienet tarinat kertovat miten Kustaan II Aadolfin suurvaltapolitiikka koettiin yhteiskunnan eri tasoilla ja kehittyvissä instituutiossa.

Uusi metodinen lähtökohta on kirjassa kohdistettu yllättävään näkökulmaan: vallanpitäjän, hänen aikakautensa ja sen elämäntavan tutkimukseen. Viime vuosina yleistynyt historiaa alhaalta -menetelmä tarkasteleekin tässä historian henkilöä ylhäällä, valtakunnan ylimmällä tasolla.

Pohjolan leijona on kirjoitettu tarinan muotoon, jossa kerrottu on osa analyysiä. Näin pitäisi historiaa opettaa. Tämän helpommin lähestyttäväksi tieteellistä tutkimusta ei voi tehdä. Suomenkielinen hyvin kirjoitettu monografia on uhanalainen laji, ja Lappalainen tekee kirjallaan sille kunniaa.

Kunniamaininta

Kai Myrberg & Matti Leppäranta: Meret. Maapallon siniset kasvot (Ursa)

Raadin perustelut

Meret on ensimmäinen suomenkielinen perusteos meristä. Aiheena Meret on käsittämättömän laaja ja liikkuu biologian, kemian, fysiikan, maantieteen ja yhteiskuntatieteiden sisällä ja rajapinnoissa. Tekijät ovat onnistuneet tiivistämään näistä teemoista monitieteisen teoksen jättämättä kuitenkaan mitään olennaista pois. Yhtenäinen kirja toimii johdatuksena merien kiehtovaan maailmaan paremmin kuin hajanainen artikkelikokoelma.

Kai Myrbergin ja Matti Leppärannan teksti on helposti lähestyttävää ja kuvitus havainnollistaa maallikollekin ymmärrettävällä tavalla merien toimintaa. Tästä syystä kirja ansaitsee paikkansa oppikirjana, alan perusteoksena ja myös kaikkien luonnosta kiinnostuneiden ihmisten lukemisena. Lukija saa myös käsityksen siitä, miten ja miksi meriä tutkitaan ja miten niitä on menneisyydessä tutkittu.

Merten tärkeys maapallolle ja ihmiskunnalle tulee monesta näkökulmasta esiin. Kirjassa nostetaan kannanottoa kaihtamatta esiin meriä vakavimmin uhkaavat tekijät, kuten ilmastonmuutos, ryöstökalastus ja saastuminen. Aihe on ajankohtaisempi kuin koskaan.

Raati

Hanna Snellman, Mikko Salasuo, Johanna Mappes

Raadin sihteeri

Ilari Hetemäki

Palkintosumma

10 000 €, kunniamaininta 2500 €

Anna-Leena Siikala

Itämerensuomalaisten mytologia

SKS

Raadin perustelut

Anna-Leena Siikalan Itämerensuomalainen mytologia on valtavan rikas teos, joka kiteyttää kokonaisen elämäntyön. Se kattaa laajan kirjon runolaulujen versioita havainnollisesti jäsennellyssä ja vaivattomasti etenevässä muodossa. Teoksen keskiössä ovat asuinalueidemme myytit maailman synnystä ja niiden välittäminen yhteisössä runolaulun keinoin.

Lukija havahtuu näkemään, kuinka monipuolinen ja rikas itämerensuomalainen runolauluperinne on, kuinka moninaiset ovat sen käyttötavat eeppis-lyyrisestä kerronnasta parannusloitsuihin, kuinka itämerensuomalaisten versiot maailmansyntymyyteistä kytkeytyvät laajempaan runoperinteeseen niin idässä kuin lännessäkin ja kuinka laajalle ulottuvat ne vaikutteet, joista mytologiamme ammentaa. Siikala onnistuu sisällyttämään tarkastelunsa elimellisiksi osiksi myös kysymyksen myyttien yleisestä luonteesta, kappaleen suomen kielen ja kulttuurin tutkimuksen historiaa sekä viimeaikaiset tulokset kielihistorian ja genetiikan aloilla.

Teoksen voimana on Siikalan tapa näyttää, miten olennaisista asioista omassa perinteessämme emme edes tienneet olevamme tietämättömiä. Lukijoina heräämme tunnistamaan ja tunnustamaan pinnallisen tietämyksemme. Näin teos itse osoittaa, kuinka välttämätön se on lukea.

Kunniamaininta

Johanna Hurtig: Taivaan taimet. Uskonnollinen yhteisöllisyys ja väkivalta (Vastapaino)

Raadin perustelut

Johanna Hurtig on tarttunut Taivaan taimet -kirjassaan vaikeaan yhteiskunnalliseen teemaan, joka saa lukijan vetämään syvään henkeä. Millaisen kirjan voi kirjoittaa vanhoillislestadiolaisten uskonyhteisöön liittyvästä lapsuuden ja väkivallan kuvauksista?

Hurtigin teos avaa kiihkoilematta yhteisöelämän reunaehtoja ja selittää, millaista on elää pääasiassa miesten johtamassa uskonnollisessa yhteisössä lapsena ja nuorena. Hän avaa yhteisön toimintalogiikkaa, näkemyksiä uskosta ja vastuusta sekä anteeksiannosta. Teos osoittaa, miten yhteisön sisäinen toimintakulttuuri luo sekä turvaa että turvattomuutta. Syntyminen isoon perheeseen on yhteisön ulkopuolelta katsottuna myytti, jossa korostuneen arvon saa suuren sisarusparven tuoma lämpö, hoiva ja sosiaalisuus. Totuus on paitsi lapsien myös perheen vanhempien osalta usein hyvin toisenlainen.

Teoksesta huokuu tutkijan palava tarmo herättää keskustelua omassa yhteisössään ja selvittää, miten päästäisiin yhdessä eteenpäin, mutta myös yhteisön ulkopuoliset moraalikäsitykset huomioon ottaen.

Raati

Pekka Heikkinen, Anna-Kaisa Kuusisto-Arponen, Miira Tuominen

Raadin sihteeri

Ilari Hetemäki

Palkintosumma

10 000 €, kunniamaininta 2500 €

Kirsi Vainio-Korhonen

Ujostelemattomat. Kätilöiden, synnytysten ja arjen historiaa

WSOY

Raadin perustelut

Kirsi Vainio-Korhosen Ujostelemattomat tarjoaa lukijalle ennen kertomattoman tarinan arjesta 1700-luvun Suomessa. Monipuolinen, eri arkistoista ja aikalaiskirjallisuudesta kerätty aineisto valottaa kätilöiden ammattikunnan historiaa, mutta samalla myös aikakauden käsityksiä perheestä, lapsista ja seksuaalisuudesta.

Kätilökoulutuksen ja -työn käytänteiden kuvaus piirtää kuvan ammatista, joka on vaatinut luku- ja kirjoitustaitoa ja monipuolista osaamista sekä antanut valtaa naispuolisille ammatinharjoittajille aikana, jolloin naiset periaatteessa olivat aviomiehensä edusmiehisyyden alaisina. Kätilöt koulutettiin hoitamaan synnytyksiä ja vastasyntyneitä, mutta he myös käyttivät virkavaltaa synnytyksiin, abortteihin, lapsivuodekuolemiin ja isyyteen liittyvissä oikeudellisissa kysymyksissä. He toimivat aikansa terveysvalistajina ja vähensivät äiti- ja lapsikuolleisuutta. Naisista koostuva kätilöiden ammattikilta oli täysin tasaveroinen miesammattikiltojen kanssa palkkaustaan myöten.

Kirjan erityinen ansio on mikro- ja makrotason yhdistämisessä. Kätilöiden koulutusta ja työtä lähestytään yksilöiden kautta, mutta heidän toimintansa kytketään osaksi valistuksen ideologiaa sekä hyödyn ajan kaupunkikulttuuria.

Ujostelemattomat edustaa tinkimätöntä tiedettä, mutta samalla myös lukukokemuksen riemua. Vainio-Korhosen kirjaa lukee kuin jännityskertomusta.

Kunniamaininta

Veli-Pekka Lehtola: Saamelaiset suomalaiset. Kohtaamisia 1896–1953 (SKS)

Raadin perustelut

Veli-Pekka Lehtolan teos Saamelaiset suomalaiset on aiempiin luentoihin ja artikkeleihin sekä uuteen tutkimukseen perustuva laaja yleiskatsaus saamelaisen ja suomalaisen kulttuurin kohtaamisista aikana, jolloin hallinto ja tieteellinen tutkimus osoittivat runsaasti kiinnostusta saamelaisalueita kohtaan. Ajanjakson mittavien muutosten vaikutukset saamelaisyhteisöön on kuvattu tarkasti ja sattuvasti niin viranomaistoiminnan, yhteiskunnallisen kehityksen, elinkeinojen, kielen, kulttuurin ja koulutuksen kuin yksittäisten perheiden näkökulmasta.

Kirjan ensisijainen tavoite on edistää saamelaisten tietoisuutta itsestään, historiastaan ja kulttuuristaan. Tämä lähestymistapa avaa myös valtaväestöön kuuluvalle lukijalle saamelaisyhteisön ja Lapin ainutlaatuisella ja antoisalla tavalla. Kirja onkin omiaan lisäämään keskinäistä ymmärtämystä saamelaisyhteisön ja suomalaisten välillä.

Saamelaiset suomalaiset on vahva ja ajankohtainen puheenvuoro saamelaiskulttuurin ja -yhteisön tunnetuksi tekemiseksi. Se myös osallistuu ajankohtaiseen keskusteluun saamelaisten taloudellisista ja kulttuurisista olosuhteista sekä suomalaisten suhtautumisesta muihin etnisiin ryhmiin. Kirja on eittämättä tulevaisuuden klassikko.

Kunniamaininta

Annamari Vänskä: Muodikas lapsuus. Lapset mainoskuvissa (Gaudeamus)

Raadin perustelut

Anna-Mari Vänskän Muodikas lapsuus kuvaa suorastaan hätkähdyttävällä tavalla sitä rikasta kirjoa tapoja, joilla lapsimainoskuvilla pyritään vaikuttamaan katsoja-kuluttajaan. Kirja johdattaa ymmärtämään ja tulkitsemaan mainoskuvia valottaen muodin sosiaalista merkitystä, muotia sosiaalisessa kontekstissa sekä lapsimuotimainosten suhdetta viattomuuteen, sukupuolistamiseen ja seksualisoimiseen.

Vänskän teos on vankka tutkimusraportti. Tutkijan perehtyneisyys aiheeseensa välittyy sekä empiirisen analyysin tarkkuutena että teoreettisen viitekehyksen pakottomana soljumisena koko kirjan punaisena lankana. Erityisen ansiokasta työssä on, että teoreettinen keskustelu on alati läsnä mutta ei koskaan puuduttavasti tai luettelomaisesti. Tutkimus kertoo myös tekijänsä perehtyneisyydestä kulttuurintutkimuksen alalla polveileviin keskusteluihin.

Muodikas lapsuus onkin teos, jota voi käyttää lähteenä silloin, kun haluaa tutustua kulttuurintutkimuksen keskeisiin virtauksiin, lapsuuden historiaan ja sen tutkimukseen, visuaalisuuden tutkimukseen, muodin tutkimukseen tai heteronormatiivisuuteen.

Raati

Mia Korpiola, Johanna Mäkelä, Matti Sarvas

Raadin sihteeri

Johanna Lilja

Palkintosumma

10 000 €, kunnianmaininta 2500 €

Tuomas Tepora

Sinun puolestas elää ja kuolla. Suomen liput, nationalismi ja veriuhri 1917–1945

WSOY

Raadin perustelut

Tuomas Teporan tutkimus kuvaa Suomen historiaa itsenäistymisestä jatkosodan jälkeiseen aikaan lippujen kansallisena tai aatteen symbolina saamien merkitysten kautta. Tarkasteltavana olevaa aikakautta ja sen poliittista historiaa on tutkittu paljon, mutta lippujen kautta avautuva näkökulma ajanjakson poliittisiin ja aatteellisiin virtauksiin on tuore sekä avaa uusia ja rohkeita näkökulmia.

Ammentaen paljolti Amerikan Yhdysvaltojen lippuun liitetyistä tulkinnoista ja antropologian klassikoista Tepora tulkitsee emotionaalisesti latautuneet kansallis- ja aateliput toteemeiksi. Niillä on erityinen yhteisöllisyyttä korostava voima ja arvo oman ryhmän tunnuksena. Lippu merkitsee ryhmän voimaa ja kunniaa, mutta loukkaamalla lippua voi myös loukata sen alle tunnustautuvaa yhteisöä.

Avainkäsitteidensä kautta ja hyödyntäen sosiaalipsykologian tapoja tulkita ihmisten tunteita ja toimintaa Tepora onnistuu esittämään havainnollisesti, kuinka lippuihin liittyvät tunnekokemukset rakentuvat ja kuinka niitä tietoisesti rakennetaan. Tutkimuksen kuvaukset lippuihin liittyneistä kiistoista, väkivaltaisistakin konflikteista, arvostuksista ja kunniakäsityksistä Suomen itsenäistymisvaiheessa, sisällissodassa ja sen jälkeen, 1920- ja 1930-luvulla sekä talvi- ja jatkosodassa, havainnollistavat tulkintojen perusteita erinomaisesti.

Teporan tutkimusta lukiessa joutuu arvioimaan myös omaa lippuihin liittyvää emotionaalista kokemustaan. Sen jälkeen, kun on lukenut Teporan kirjan, ei salossa hulmuava kansallislippu ole lukijalle enää aivan entisensä.

Kunniamaininta

Juha Sihvola: Maailmankansalaisen uskonto (Otava)

Raadin perustelut

Juha Sihvolan kirja Maailmankansalaisen uskonto on monitieteisen uran tehneen intellektuellin arvokas puheenvuoro uskonnon muuttuvista merkityksistä ja rooleista. Kirja hahmottaa eettisen kartaston keskustelulle siitä, millainen suvaitsevaisuus on nykypäivänä mahdollista. Miten ymmärrämme tai hyväksymme erilaisuuksia, kun kyseessä on uskonnot tai ihmisarvo ylipäätään?

Suomessa tutkijoiden julkinen osallistuminen ei ole kovin tavanomaista eikä sen arvoa maamme tiedepolitiikassa varauksetta tunnusteta. Sihvola rikastaa merkittävällä tavalla suomalaista tietokirjallisuuden kenttää tarjoamalla sekä painavaa tietoa että inhimillisiä näkökulmia kiistanalaiseen aihepiiriin. Samalla hänen kirjansa rohkaisee suomalaisia tieteentekijöitä vastuulliseen julkiseen keskusteluun.

Raati

Kimmo Katajala, Ari Sihvola, Leena Suurpää

Raadin sihteeri

Ilari Hetemäki

Palkintosumma

10 000 €, kunniamaininta 2500 €

Helena Hallenberg & Irmeli Perho

Ruokakulttuuri islamin maissa

Gaudeamus

Raadin perustelut

Helena Hallenbergin ja Irmeli Perhon kirjoittamassa teoksessa Ruokakulttuuri islamin maissa nostetaan oivaltavalla tavalla esiin maailman toiseksi suurimman uskontokunnan historian, kulttuurin ja yhteiskunnalliset olot nimenomaan sen ruokakulttuurin kautta. Tutkijakaksikko on monta vuosikymmentä kestäneen ja mitä ilmeisimmin maittavan tutkimustyön päätöksenä saaneet aikaiseksi merkittävän kokonaisteoksen, jossa lukijalle avautuu kiehtovia perspektiivejä islamilaisten yhteiskuntien arjen ja juhlan moninaisuuteen.

Monilla näillä ruokatottumuksilla on juurensa islamia edeltävissä kulttuureissa ja ne heijastavat samalla suuriakin alueellisia ja etnisiä yhteiskuntaeroja. Tekijät kuvaavat siksi seikkaperäisesti, missä historiallisissa, maantieteellisissä, uskonnollisissa ja yhteiskunnallisissa oloissa keskeisimmät islamilaiset ruokatottumukset ja niihin vaadittavat einekset ovat saaneet alkunsa, kehittyneet ja levinneet ympäri maapalloamme. Näin teos toimii samalla erinomaisena johdantona uudenaikaiseen maailmanhistoriaan (niin sanottu Global History) ja kasvattaa lukijassa niin kunnioitusta kuin uteliaisuutta islamilaista kulttuuria ja maalimankatsomusta kohtaan. Ja kaiken kukkuraksi kirjan lopussa on aimo annos islamilaisia ruokareseptejä, jotka houkuttelevat lukijoita sanoista tekoihin – eli sekä ruoanlaittoon että kulttuurimatkailuun.

Teos on tieteellisesti dokumentoitu lähdeviitteineen ja laajalla kirjallisuusluettelolla. Samalla sitä leimaa tieteellisen populaariteoksen monta keskeistä hyvettä. Teos on selkeästi jäsennetty, sen kieli suoraviivaista, mutta silti notkeaa, ja mitä mukavinta, myös sen taitto runsaine kuvituksineen on harvinaista herkkua!

Kunniamaininta

Teemu Rintala & Veikko Rinne: Suomen luteet. Johdatus luteiden mielenkiintoiseen maailmaan (Hyönteistarvike Tibiale)

Raadin perustelut

Kirjan otsikko Suomen luteet ei välttämättä herätä jokaisessa lukijassa välitöntä innostusta – mieleen voi hiipiä ajatus ankean savupirtin nurkissa vaanivista lutikoista tai omakohtainen muisto mansikkamukin reunalla tepastelleesta, sangen outoa hajua levittäneestä marjaluteesta.

Pois moiset ajatukset! Teemu Rintalan ja Veikko Rinteen ludekirja antaa sekä hyönteisiin perehtyneille että kauniita kirjallisia kulttuurituotteita arvostaville mainion esimerkin Suomen luonnon monimuotoisuudesta – siitä mitä usein suojeltavan arvoiseksikin mainittu biodiversiteetti käytännössä on.

Loistokkaasti kuvitetussa kirjassa esitellään kaikki Suomesta tähän mennessä tavatut 507 ludelajia ja lisäksi joitakin maamme lähialueilla esiintyviä lajeja. Kustakin luteesta kerrotaan tärkeimmät tuntomerkit ja se mitä lajin elintavoista ja levinneisyydestä tällä hetkellä tiedetään. Yleisten lajien lisäksi kirjassa esitellään ryhmän harvinaisuudet: maamme 22 uhanalaista ja 33 silmälläpidettävää ludelajia. Selkeäkielisen tekstin tukena on tuhansia kuvia, karttoja ja kaavioita. Kustakin ludelajista on kauniisti preparoidusta hyönteisyksilöstä otettu värikuva. Myös luonnossa otetut valokuvat ovat laadultaan erinomaisia ja teoksen yleisilme on huoliteltu.

Ludekirjan upea ulkoasu ei mitenkään kätke sen tieteellistä arvoa. Biologista perustutkimusta vähemmän tuntevalle valkenee varmasti se, että nyt on saatu yksiin kansiin kaikki se tieto mitä Suomen ludelajistosta voi järkevästi yhteen kuvakirjaan mahduttaa. Tieteenalaan tarkemmin perehtynyt ymmärtää välittömästi sen merkityksen, mikä tällaisella kirjalla on uuden tieteellisen tiedon karttumisen näkökulmasta. Kirjan lajikuvaukset ja määrityskaavat ohjaavat lähivuosina kymmeniä hyönteisistä kiinnostuneita harrastajia perehtymään eri puolilla Suomea eteen osuviin ludelajeihin. Tämä johtaa väistämättä moniin uusiin löytöihin ja tieteellisesti merkittävää tutkimusaineistoa karttuu laajalla rintamalla.

Raati

Eeva Jokinen, Henrik Meinander, Jouko Rikkinen

Raadin sihteeri

Ilari Hetemäki

Palkintosumma

10 000 €, kunniamaininta 2500 €

Mikko Ylikangas

Unileipää, kuolonvettä, spiidiä. Huumeet Suomessa 1800–1950

Atena

Raadin perustelut

Mikko Ylikankaan teos Unileipää, kuolonvettä, spiidiä käsittelee yhteiskunnallisesti tärkeää aihetta – huumausaineita ja niiden käyttöä Suomessa. Ylikankaan kuvaama huumausaineiden historia luo pohjan ymmärtää ja suhteuttaa myös nykyajan huumetilannetta suomalaisessa yhteiskunnassa, vaikka teos pitäytyykin historiallisessa näkökulmassa. Ylikankaan kirja on kattava ja tiivis kuvaus huumeiden historiasta Suomessa. Kirjassa tarkastellaan, kuinka huumeet rantautuivat Suomeen, ketkä huumeita pääasiallisesti käyttivät ja miten huumeiden käyttö muuttui 1800-luvun alusta 1950-luvun lopulle asti.

Teos perustuu kirjoittajan omaan alkuperäistutkimukseen, jossa hän on hyödyntänyt arkistomateriaalia, lehtiä ja tutkimuskirjallisuutta ammattimaisen historiantutkijan rauhallisella otteella. Tutkimus osoittaa ansiokkaasti, kuinka suurin osa aiemmin vallalla olleista Suomen huumehistoriaa koskevista näkemyksistä ovat olleet puutteellisia tai jopa vääriä. Siten Vuoden tiedekirja sisältää aidosti uutta ja tarpeellista tietoa.

Ylikangas tarkastelee kattavasti huumaavien aineiden kokonaiskäyttöä Suomessa. Hän kuvaa mallikkaasti sitä, miten viranomaisten ja lehdistön suhtautuminen huumeisiin muuttui 1800-luvulta 1950-luvulle ja miten kansainvälinen ja kansallinen huumausainekontrolli syntyi ja kehittyi ajan saatossa. Kirja kertoo totuudenmukaisesti myös siitä, miten sodat, lähinnä jatkosota, vaikuttivat huumeiden käyttöön ja millä tavoin huumeita sodassa käytettiin. Veteraanien kertomukset tuovat oman konkreettisen lisänsä huumeiden käyttökokemuksiin.

Ylikangas kirjoittaa sujuvasti. Lukija tempaantuu mukaan kertomukseen heti alusta. Huolellisesti viimeistelty kirja on kokonaisuudessaan nautittava lukukokemus. Mielenkiintoiset kertomukset ja anekdootit ovat tekstissä tasapainossa viitteillä varustetun historiankerronnan kanssa. Hyvin valitut ja harkitut taulukkomuotoiset esitykset havainnollistavat asiaa erinomaisesti. Kaiken kaikkiaan Ylikankaan esittämät historialliset tosiasiat, esimerkiksi Anders Chydeniuksen oopiumin valmistuksesta, 1920-luvulla muotiin tulleesta kokaiinista Helsingin taiteilijapiireissä ja huomiota herättävän suuresta heroiinin kulutuksesta 1930–50-luvuilla, piirtävät mielenkiintoisen ja yllättävänkin kuvan suomalaisesta huumehistoriasta, jota ei aiemmin ole näin tutkittu.

Kunniamaininta

Hille Koskela: Pelkokierre. Pelon politiikka, turvamarkkinat ja kamppailu kaupunkitilasta (Gaudeamus)

Raadin perustelut

Hille Koskelan mittavassa tutkimuksessa kiteytyy hänen monivuotinen työnsä kaupunkitilan, pelon kulttuurin ja turvayhteiskunnan parissa. Koskelan pamflettimaiseksikin yltyvä, laaja-alainen analyysi kohdistuu nykykulttuurin pelon paikkoihin, jotka liittyvät niin konkreettisiin arjen tilanteisiin kuin kulttuurisiin rakenteisiin.

Koskelan oivaltava, jopa viiltävä katse kohdistuu pelon merkitykseen, sen kaikkialle ulottuviin lonkeroihin ja siitä johtuvaan turvallisuuden kulttuurin kasvuun nyky-yhteiskunnassa. Koskela puhuu ”turvallistamisesta” ja turvayhteiskunnan synnystä – siellä kaikkein tavallisimmat, arkipäiväisimmät kokemukset tuotetaan ja mielletään vaarallisiksi. Kuluttamisen kohteeksi ovat ennennäkemättömällä tavalla nousseet turvalaitteet, joiden äärimmäinen ilmentymä ovat suljetut, vartioidut ja hälyttimin varustetut asuinalueet. Koskela osoittaa konkreettisesti pelon paikkoja ja uhkakuvia, joihin kekseliäs nykyihminen on keksinyt ratkaisuja. Hän ei kuitenkaan vähättele kirjassaan pelon kohtaamista ja kokemista.

Koskelan analyysi pohjautuu kahteentoista paradoksiin. Niissä hän osoittaa rohkeasti sudenkuoppia, joihin turvallistaminen voi johtaa. Pelon kulttuurista seuraa eriarvoistumista, tiukkenevaa moralismia, suvaitsemattomuutta, välinpitämättömyyttä ja taloudellisesti epäeettisiä rakenteita. Koskelan teos on tieteellisesti punnittu, selkeästi argumentoitu ja vetävästi kirjoitettu eettinen puheenvuoro avoimemman, suvaitsevamman ja moninaisemman yhteiskunnan puolesta.

Raati

Maarit Leskelä-Kärki, Juha Pekka Lunkka, Pauliina Raento

Raadin sihteeri

Ilari Hetemäki

Palkintosumma

10 000 €, kunniamaininta 2500 €

Juha Pekka Lunkka

Maapallon ilmastohistoria. Kasvihuoneista jääkausiin

Gaudeamus

Raadin perustelut

Maailmassa on yhä useampaan päätökseen alkanut vaikuttaa huoli ilmaston muuttumisesta ihmisen toiminnan vuoksi. Tuorein esimerkki on joulukuinen EU:n ilmastopaketti. Sen lopputulos ja syntymisen vaikeus osoittavat, että asian vakavuudesta ja merkittävyydestä ei ole selvää yksimielisyyttä edes EU:n piirissä. Pääsyynä on tietämättömyys ilmastonmuutosten mekanismeista ja vaikutusten suuruudesta. Professori Lunkan kirja Maapallon ilmastohistoria esittelee nyt tuoreita tutkimustuloksia aiemmista ilmastonmuutoksista erinomaisen selkeästi.

Lunkka tarkastelee teoksessaan maapallon ilmastoa ja sen muutoksia 4,6 miljardin vuoden ajalta. Hän tuo esille, että ilmasto on erittäin monimutkaisten prosessien tulos. Siihen vaikuttavia tekijöitä ovat mm. aurinkokunnan liike linnunradalla, auringon toiminta, maan radan ja akselikulman muutokset, mannerlaattojen liike, tulivuorenpurkaukset, merivirrat, jäätiköt sekä kasvillisuus. Uusin vaikuttava tekijä on ihmisen toiminta. Yksittäisen tekijän todellista vaikutusta on vaikea selvittää. Kuitenkin ilmaston kaoottisen luonteen vuoksi yhdenkin tekijän muutoksella saattaa olla radikaaleja seurauksia.

Uusien tutkimusmenetelmien ansiosta on onnistuttu osoittamaan, että ilmasto on aina ollut muutoksessa, milloin vähemmän, milloin enemmän. Geologinen aineisto menneiltä aikakausilta osoittaa, että maapallon keskilämpötilan kohotessa ilmastonmuutokset ovat olleet rajuimmat pohjoisilla alueilla, joihin Suomikin kuuluu.

Professori Lunkka on tehnyt korkeatasoisen tieteellisen teoksen ajankohtaisesta ja tärkeästä aiheesta. Käyttämällä suomen kieltä Lunkka tekee palveluksen suomalaiselle kulttuurille. Kirjalla olisi varmaan myös hyvä kansainvälinen menekki.

Lunkka keskittyy eri aikakausien ilmastonmuutosten yleispiirteisiin ja jättää yksityiskohdat kirjallisuusviitteiden sekä erillisten tietoiskuruutujen varaan. Näin hän pystyy antamaan hyvän yleiskatsauksen ilmaston historiasta niin, että esitys on muidenkin kuin asiantuntijoiden luettavissa. Lunkka esittelee selkeästi niitä monimutkaisia menetelmiä, joihin päätelmät ilmastosta tiettynä aikana perustuvat. Hän osoittaa avoimesti menetelmien puutteita sekä tuo esille eri ilmastomallien ristiriitaisuuksia. Ilmastoon olennaisesti vaikuttavia mannerlaattojen liikkeitä havainnollistetaan karttapiirroksilla. Suomalaisen lukijan iloksi kaikkiin on merkitty maamme sijainti. Esimerkiksi 360 miljoonaa vuotta sitten Suomi oli päiväntasaajalla. Lunkka keventää sujuvaa tekstiään sopivasti anekdooteilla, kielikuvilla ja vertauksilla.

Ilmaston historian yhteyteen Lunkka nitoo tehokkaasti elämän kehityksen maapallolla ja sen, miten ilmastonmuutokset ovat vaikuttaneet eläinlajien häviämiseen.

Lunkan loppupäätelmä on, että vielä ei osata tarkasti ennustaa maapallon ilmaston muutosta ja muutosnopeutta. Varmaa on vain, että ilmasto muuttuu ja että ihmisen toimet kiihdyttävät muutosta. Olennaista ihmiskunnan kannalta on, kykeneekö ihminen muuttumaan.

Raati

Aatos Lahtinen, Anu Lahtinen, Heikki E. S. Mattila

Raadin sihteeri

Eeva-Liisa Aalto

Palkintosumma

10 000 €

Merete Mazzarella

Fredrika Charlotta född Tengström. En nationalskalds hustru

SLS

Raadin perustelut

Merete Mazzarellan teos käsittelee J. L. Runebergin puolison, Fredrikan, kirjailijanuraa ja kirjallisia tavoitteita ja toisaalta hänen yksityiselämäänsä suorastaan palvotun kirjailijan puolisona. Teoksessa tarkastellaan Fredrika Runebergin (1807–79) kirjallista tuotantoa ja liitetään se 1800-luvun kirjalliseen kulttuuriin ja naisen mahdollisuuksiin kirjallisuuden alueella.

Fredrika Charlotta född Tengström on sivistyneen ja henkevän naisen elämäkerta ja se kuvaa aikaa, jolloin koulutusta arvostaneen porvaristonkin keskuudessa naisen toiminta rajoittui lähinnä kodin yhteyteen. Teoksen nimen voikin tulkita kuvaavan tuon aikakauden naisen pyrkimyksiä tulla esiin ja kehittyä omana itsenään, yksilönä.

Kirjan synnyssä Svenska Litteratursällskapet i Finland toimi aloitteentekijänä ja kirja ilmestyi vuonna 2007, kun Fredrika Runebergin syntymästä tuli kuluneeksi 200 vuotta. Teos ilmestyi samoihin aikoihin myös suomeksi, ja Raija Viitasen erinomainen suomennos ansaitsee erityiskiitoksen.

Mazzarellan teoksessa Fredrika näyttäytyy aikaansa valppaasti seuraavana persoonallisuutena ja suurperheen äitinä, joka vilkasta seuraelämää viettävän kirjailijan puolisona yrittää löytää aikaa lukemiselle ja kirjoittamiselle. Mazzarella kuvaa lähteidensä, erityisesti laajan kirjeaineiston kautta Fredrikan puolisoaan toisaalta nöyrästi palvelevaksi ja itseään vähätteleväksi, mutta tekijä korostaa, että samanaikaisesti Fredrika kuitenkin ilmaisee kirjeissään suurta kaipuuta saada oman äänensä kuuluville, saada tekstejään julkaistuiksi ja luetuiksi. Itseään Fredrika moittii halustaan tulla kuuluisaksi. Sisäisten ristiriitojen esiin tuominen tuottaakin kohteesta elävän ja myötätuntoa herättävän kuvan, varsinkin kun Mazzarella kuvaa eläytyvästi niitä vastoinkäymisiä, joita Fredrika Runebergilla elämässään oli.

Naisen mahdollisuudet toimia itsenäisenä luovana taiteilijana, toimittajana ja yhteiskunnallisena keskustelijana 1800-luvun puolivälissä olivat varsin rajalliset. Fredrika Runeberg inspiroitui suuresti Helsingissä kokoontuneesta Runebergin, Snellmanin, Topeliuksen ja muiden aikakauden keskeisten kulttuurivaikuttajien Lauantaiseurasta, mutta ajan tapojen mukaisesti naiset seurustelivat eri huoneessa. Lisäksi kokoontui niin sanottu Kruununhaka, joka oli Fredrikalle jopa vielä tärkeämpi; siinä naiset ja miehet seurustelivat yhdessä. Fredrika osallistui nimettömänä Helsingfors Morgonbladetin toimittamiseen. Omia tekstejään hän sai jonkin verran julkaistuiksi, mutta osan teksteistä hän turhautuneena myös poltti. Hänen isovihan aikaan sijoittuva historiallinen romaaninsa Rouva Katarina Boije ja hänen tyttärensä ilmestyi vuonna 1858 (suom. 1881).

Merete Mazzarellan teoksessa yhdistyvät kiinnostavalla tavalla kirjallisuudentutkijan taitava lähteiden käyttö ja toisaalta kaunokirjalliset ansiot. Tutkija-kirjailija Mazzarella rakentaa Fredrikan elämästä ja kirjailijantyöstä tarinan, jota lukija seuraa lumoutuneena. Raati totesikin ilahtuneena, että korkeatasoinen tutkimus voi olla samalla kaunokirjallisuutta.

Kunniamaininta

Anu Lahtinen: Sopeutuvat, neuvottelevat, kapinalliset. Naiset toimijoina Flemingin sukupiirissä 1470 –1620 (SKS)

Raadin perustelut

Anu Lahtisen teos avaa jännittävän näkökulman puolen vuosituhannen takaiseen nais- ja yhteiskuntahistoriaan. Teoksen keskiössä ovat keskiajan ja uuden ajan alun aatelisnaiset ja heidän monet roolinsa perheen, sukupiirin ja ruotsalais-suomalaista sääty-yhteiskuntaa ohjanneiden suhdeverkostojen jäseninä.

Lahtinen tekee yhtä aikaa metodisesti vahvaa tutkimusta ja kirjoittaa mukaansatempaavaa, lukijalle vaivatta avautuvaa jäntevää proosaa. Värikkäät riitatapaukset ja sovinnolliset perhetuokiot todellakin johdattavat lukijan maailmaan, jossa naiset olivat vallan käyttäjiä, vallan kohteita ja vallan vastustajia.

Sopeutuvat, neuvottelevat, kapinalliset on poikkeuksellisen ansiokas väitöskirjatutkimus, joka perustuu 13 arkiston, yli sadan arkistokokonaisuuden, kymmenien painettujen lähdekokoelmien sekä laajan kotimaisen ja kansainvälisen tutkimuskirjallisuuden taitavaan käyttöön. Lahtisen tutkimus on historiankirjoitusta parhaimmillaan: hyvällä ja elävällä suomella kirjoitettu työ tuo runsaasti uutta tietoa vähän tutkitusta aihepiiristä ja tarjoaa samalla kiehtovan lukuelämyksen.

Kunniamaininta

Seppo Turunen: Paviaaneja, punaviiniä ja puutarhanhoitoa. Esseitä ihmisen biologiasta (Tammi)

Raadin perustelut

Teoksessaan Seppo Turunen pohtii suhdettaan biologiseen ihmiskuvaan, terveellisiin elämäntapoihin, luonnonsuojeluun ja eläinten oikeuksiin. Pohdiskelun kohteena ovat myös luonnonvalinta, uskonnollisuus, tartuntataudit ja pandemiat, katoava ja uudistuva luonto, sukupuutto, luonnon lääkkeet, unen merkitys ja rakkauden kemia.

Maailma ja yhteiskunta muuttuvat nykyisin nopeasti, niin nopeasti, että mukana on vaikea pysyä. Nopeaksi muutosta voi ihmisen kannalta sanoa myös siksi, että perimässämme on ominaisuuksia, jotka muovautuivat kivikaudella ja sopivat edelleenkin kivikauteen. Niiden avulla selvisimme jääkaudesta, samoin siitä suunnattomasta tulivuorenpurkauksesta, joka sattui Sumatralla 75 000 vuotta sitten. On viitteitä siitä, että ihmiskunta kävi silloin sukupuuttonsa partaalla. Vain noin tuhat ihmistä lienee jäänyt eloon. Kaikki nykyisin elävät ihmiset ovat heidän jälkeläisiään. Olemme siis geneettisen pullonkaulan läpikäyneitä sitkeitä selviytyjiä.

Paviaaneja, punaviiniä ja puutarhanhoitoa on mielenkiintoinen, mukaansa tempaava ja ajatuksia herättävä teos. Se on hyvällä suomen kielellä kirjoitettu teos, jonka lukemista voi varauksetta suositella ainakin kaikille luonnosta ja luonnonsuojelusta kiinnostuneille.

Raati

Juhani Kakkuri, Markku Kuisma, Maaria Linko

Raadin sihteeri

Ilari Hetemäki

Palkintosumma

10 000 €, kunniamaininta 2500 €

Mirkka Lappalainen

Maailman painavin raha. Kirjoituksia 1600-luvun pohjolasta

WSOY

Raadin perustelut

Mirkka Lappalaisen Maailman painavin raha on merkittävä puheenvuoro Suomessa heikosti tunnetusta 1600-luvusta, oudosta vuosisadasta, joka oli dramaattinen aika uuden ja vanhan maailman välissä. Ihmiset ihailivat menneisyyttä ja maailmanjärjestyksen ikuista harmoniaa, mutta samalla maailma muuttui nopeammin kuin koskaan ennen.

Lappalainen on herättänyt tämän murrosajankohdan eloon kaikessa ristiriitaisuudessaan ja värikylläisyydessäänkin. Hänen tekstissään historia elää ja sen merkitys ihmisen elämän perustana tulee konkreettiseksi. Vaikka Lappalainen kuvaa kaukaista menneisyyttä, hänen kirjansa on vahvasti meidän ajassamme ja kertoo tärkeitä asioita ihmisyyden yhteisyydestä sekä menneen ja nykyisen välisen eron tärkeydestä.

Lappalaisen ajattelu on liikkuvaa ja kriittistä. Kirjassa se pukeutuu tyylitietoisiksi ja huumorintajuisiksi lauseiksi; Lappalainen on oivaltava kirjoittaja. Hän on myös hyvä tarinankertoja. Nopeilla, usein ironisillakin iskuilla monet myytit murtuvat ja historialliset yksityiskohdat saavat täsmällisen tulkintansa tyyliin: ”Epäkäytännöllisyyden vuosisadalla mukavuus tai käyttökelpoisuus olivat toissijaisia arvoja. Vasa-laiva koristeltiin veistoksilla ja tykeillä julistamaan Kustaa II Aadolfin voittamattomuutta, mutta pinnalla se ei pysynyt kuin tunnin.”

Maailman painavin raha koostuu 12 itsenäisestä, mutta toisiinsa liittyvästä kertomuksesta. Niiden kautta valta ja vallan himo, politiikka ja talous, tiede ja ihmisten arki, aatelisnuorukaisen kasvatus ja unelma Ultima Thulesta, pohjoisesta sammosta rikkauden lähteenä – ja tietenkin rakkaus romanttisen tunteen ja sukuvallan verkoissa kietoutuvat toisiinsa. Ne luovat kiehtovan ja kaleidoskooppimaisen kuvan 1600-luvun ihmisen elämisen ehdoista ja mahdollisuuksista – ja joskus mahdottomuudestakin.

Raati

Kai Ekholm, Riitta Hari, Kari Immonen

Raadin sihteeri

Eeva-Liisa Aalto

Palkintosumma

10 000 €

Kimmo Rentola

Vallankumouksen aave. Vasemmisto, Beljakov ja Kekkonen

Otava

Raadin perustelut

Kimmo Rentolan teoksen keskeisenä teemana on Neuvostoliiton suurlähettilään Aleksei Beljakovin toiminta Suomessa 1970-luvun alussa. Samalla kun teos vastaa suomalaisia tutkijoita pitkään askarruttaneeseen kysymykseen, puuhattiinko täällä vallankumousta, se antaa paljon uutta tietoa suomettumisen juurista, Neuvostoliiton tavoitteista ja suomalaisen yhteiskunnan moraalin kestävyydestä.

Rentola antaa aiemmista käsityksistä selkeästi poikkeavan kuvan. Beljakovin tavoitteena oli yhdistää eripurainen Suomen kommunistinen puolue yhteisten tavoitteiden taakse ja pitää se hallituksen johtavana voimana, jonka kanssa sosiaalidemokraattien pääosan olisi vähitellen liittouduttava järjestötasolla ja parlamentaarisesti. Kansanrintamahallituksen aseman vahvistamiseksi ja oikeiston eristämiseksi maahan oli myös saatava sosiaalidemokraattinen presidentti, jolla olisi luottamuksellinen suhde Neuvostoliittoon. Kun rivit olisivat järjestyksessä, Suomi lipuisi vähitellen vääjäämättömästi sosialismiin.

NKP:n ideologisten tahojen suunnittelema projekti lähti heti alkuun huonosti liikkeelle, kun suomalainen yhteiskunta ei toiminut niin kuin sen olisi pitänyt toimia Moskovan laskelmien mukaan. Kommunistit eivät yhdentyneet, SDP ryhtyi sosialismin sijasta rakentamaan kansankotia ja Kekkonen piti sitkeästi kiinni vallastaan. Lopullisesti hankkeelta vei pohjan Neuvostoliiton johdon päätös ottaa liennytys ulkopolitiikkansa ohjenuoraksi, mikä merkitsi sitä, että Suomessakin tyydyttiin saavutettujen asemien säilyttämiseen.

Vuoden 1970 tapahtumat ratkaisivat suurelta osin Kekkosen jatkamisen presidenttinä, SDP:n nousun johtavaksi hallituspuolueeksi, SKP:n hitaan hajoamisen, itsesensuuriksi kasvaneen varovaisuuden idänsuhteissa ja suomettumisen hullut vuodet. Suojelupoliisin havaintoihin perustuvat 100 nimen luettelot osoittavat, kuinka ahkerasti neuvostoliittolaiset kestitsivät johtavia poliitikkoja, teollisuuselämän edustajia ja mahdollisia nousevia kykyjä. Toisilleen hiljaisesti supattelevien miesten tapaamispaikaksi sopi hyvin mm. hämyinen Gambrini.

Vallankumouksen aave poikkeaa ratkaisevasti yhden dokumentin dosenttien ”rosvot kiinni” -metodiikasta, sillä hän yhdistää tutkimusteemansa laajasti aikakauden asiayhteyksiin. Työn lähtökohtana on näkemys, että Beljakov-kriisi ei ollut vain Suomen ja Neuvostoliiton yhteistä historiaa vaan kylmän sodan ja kansainvälisten suhteiden sekä geopolitiikan ja ideologioiden historiaa.

Kun Rentola samalla tarkastelee taitavasti nuorisoliikehdinnän ja suurvaltapolitiikan vuorovaikutusta, hän kykenee tuomaan esiin lukuisia uusia näkemyksiä sekä yksittäisten poliitikkojen toiminnan perusteista että vasemmistolaisen nuorisoliikkeen synnystä. Rentola ei myöskään jaa äkkinäisiä tuomioita vaan korostaa, että pelkät keskustelut Neuvostoliiton edustajien kanssa eivät tee kenestäkään agenttia tai petturia. Keskustelujen moraalisisältö ratkeaa vasta sitten, kun tiedetään, mistä puhuttiin ja miten.

Rentolan tutkimuksen voima on sen monipuolisuus. Se käsittelee yhtä Suomen historian tutkituinta vaihetta mutta samalla myös paljon muuta: suomalaisuuden olemusta, hyvän ja pahan erottamista sekä valintojen vaikeutta. Teos antaa esimerkin siitä, miten käsitellä kysymyksiä, jotka ovat sekä kansallisesti että henkilökohtaisesti vaikeita. Perustaen esityksensä monipuolisen kotimaisen, läntisen ja itäisen alkuperäislähteistön tarkkaan lähdekritiikkiin ja analysointiin hän kykenee antamaan vaikuttavan kuvan ajan ja ilmiöiden monimuotoisuudesta. Erinomaisen oivaltava on kuvaus siitä, mistä kaikesta vasemmistolaiset, älyköt, kiipijäpoliitikot ja monet muut olivat valmiita luopumaan päästäkseen osalliseksi neuvostoeuforiasta.

Teos on kirjallisesti korkeatasoinen. Sanankäyttö on iskevää ja huoliteltua, ja luonnehdintoja ryydittää usein inhimillinen, brittiläinen huumori.

Kunniamaininta

Tuomas Heikkilä: Pyhän Henrikin legenda (SKS)

Raadin perustelut

Tuomas Heikkilän teos Pyhän Henrikin legenda on kokonaisvaltainen johdatus Pyhän Henrikin myyttiin ja sen merkitykseen suomalaisessa historiankirjoituksessa. Henrik-piispan tulolle Suomeen toisen vuosituhannen alussa on perinteisesti annettu keskeinen merkitys Suomen saattamisessa kristinuskon ja sen myötä länsimaisen kulttuurin piiriin. Henrikistä tuli vallinneen käsityksen mukaan Suomen ensimmäinen piispa ja katolisella ajalla maan ainoa paikallinen pyhimys. Pyhän Henrikin myytti on historian saatossa muokannut suomalaisten itseymmärrystä ratkaisevasti.

Heikkilän ote ja näkökulma on raikas ja tuore. Hän käy reipasotteisesti käsiksi arkoihin kysymyksiin ja ravistelee vakiintuneita käsityksiä. Heikkilä tarkastelee aiemman tutkimuksen valossa piispa Henrikin olemassaoloa historiallisena henkilönä ja nostaa perusteluineen esille sen mahdollisuuden, että Henrik olisikin ollut vain kuvitteellinen hahmo. Heikkilän tutkimuksen keskeisiä anteja on se taidokkuus ja perusteellisuus, jolla hän jäsentelee Pyhän Henrikin elämään ja tekoihin liittyvää tutkimustietoa ja nostaa esille siihen sisältyviä ristiriitaisuuksia ja tulkintaeroja. Heikkilä osoittaa havainnollisesti, kuinka se, mitä Pyhästä Henrikistä tiedetään, on värittynyt myöhempien historiallisten kontekstien kautta.

Vaikka Pyhän Henrikin elämästä vallitseva tieto olisikin heikolla pohjalla, legenda kuitenkin elää ja on vaikuttanut suomalaiseen kulttuuriin ja ajatteluun vuosisatojen ajan. Heikkilä tarkastelee teoksessaan Pyhän Henrikin myyttiä 1200-luvun jälkipuolelta peräisin olevan latinaksi kirjoitetun Pyhän Henrikin legendan avulla. Heikkilä onnistuu teoksen läpi kulkevan kaksoisluonteensa ansiosta tuomaan havaintonsa ja niistä tekemänsä analyysin esille selkeästi ja hyvin jäsenneltyinä. Se on tarkka, valpas ja huomattavan perusteellinen tutkimus Pyhän Henrikin elämästä ja legendasta. Samaan aikaan se on kuitenkin virkeästi ja havainnollisesti kirjoitettu kertomus, jonka mielenkiintoisesti esitetyt yksityiskohdat avaavat keskiajantutkimuksen saloja ja ongelmakohtia myös näihin kysymyksiin vihkiytymättömälle lukijalle.

Pyhän Henrikin legenda on tutkimuksena ansiokas ja perusteltu puheenvuoro Suomen ja suomalaisuuden hahmottamisessa sekä oiva osoitus historian tutkimuksen haasteista ja karikoista.

Raati

Hannu Sariola, Allan Tiitta, Teija Tiilikainen

Raadin sihteeri

Jan Rydman

Palkintosumma

10 000 €, kunniamaininta 2500 €

Markku Kuisma

Kahlittu raha, kansallinen kapitalismi. Kansallis-Osake-Pankki 1940–1995

SKS

Raadin perustelut

Kahlittu raha, kansallinen kapitalismi on erinomainen tutkimus Kansallis-Osake-Pankin, johtavan suomalaisen liikepankin kehityksestä 1940-luvulta pankin sulautumiseen pääkilpailijaansa Yhdyspankkiin vuonna 1995. Kirja perustuu laajaan systemaattiseen perustutkimukseen ja syvälliseen suomalaisen yhteiskunnan tuntemukseen ja ymmärtämiseen. Markku Kuisman laaja talouspoliittinen ja -historiallinen asiantuntemus näkyy erityisesti tavassa, jolla hän sitoo KOP:n kehityksen Suomen poliittiseen historiaan ja taloudelliseen kehitykseen.

Kirja on syvällinen kronologinen analyysi Kansallis-Osake-Pankin elämänkaaresta 1940-luvun vaikeista vuosista ”pienen miehen ” suurpankiksi ja valtionyhtiöiden suurpankiksi. Kirjan kolmannessa osassa tekijä käsittelee pankkitoiminnan kansainvälistä laajenemista ja kirjan loppuluvuissa lähestytään pankin syöksykierrettä. Kirja huipentuu lukuun Suuri myllerrys, jossa analysoidaan suurta pankkifuusiota vuosina 1992-1995 ja Kansallis-Osake-Pankin historian loppua. KOP:n elinkaaren viimeiset vuodet keräävät Kuisman erityisten huomion.

Kuisma rakentaa tutkimuksensa sekä kirjallisten, tilastollisten että suullisten lähteiden varaan. Mitä lähemmäksi omaa aikaamme tullaan, sitä merkittävämmiksi käyvät haastattelut. Lukijaa helpottavat eri osien alussa esitetyt tiivistetyt johdannot, hyvät liiteaineistot ja hakemistot. Kirjasta löytää jokainen KOP:n entinen asiakas kiinnekohtia entiseen asiakassuhteeseensa. Kirjan kiinnostavuutta lisää mielenkiintoinen kuvitus, sillä pelkästään kuvia tutkimalla voi havaita, miten nopeasti suomalainen yhteiskunta muuttui.

Kuisma on saanut uutta tietoa jopa KOP:n sodanaikaisista suhteista liike-elämän sisäpiireihin. Kuisma tuo esiin erilaisten painostusryhmien vaikutuksen, joista vähäisin ei ole ollut puunjalostusteollisuus, jota pankki oli rahoittanut koko olemassaolonsa ajan. Ratkaisevassa asemassa olivat myös rikkaat mahtisuvut. Myöhemmin KOP:n kohtaloihin vaikuttivat 1980-luvun suomalainen pankkisota, nurkanvaltaukset ja kasinopeli. Pankkien välinen kilpailu ja eri sijoitusyhtiöiden kamppailu SYP:n ja KOP:n sekä suurten yritysten kuten Pohjolan ja Nokian osakemarkkinoista, huikeat luottotappiot, lama ja idän markkinoiden katoaminen olivat kaikki tekijöitä, jotka nopeuttivat KOP:n syöksykierrettä.

Jo 1950-luvulla Matti Virkkunen vaati korkosäännöstelystä luopumista ja samaa esitti myöhemmin Jaakko Lassila. Tämä tapahtuikin 1980-luvulla. Kilpailu avoimilla markkinoilla oli kuitenkin liian kovaa KOP:lle. Alaluvussa Leikkausten sietämätön vaikeus Kuisma kuvaa, miten vaikea oli karsia KOP:n sivukonttorien ja henkilökunnan määrää 1980-luvun ylikuumentuneina vuosina, sillä kilpailutilanne edellytti paikallispankkiverkoston säilyttämistä. Varoituksen signaaleista piittaamatta henkilökuntaa kasvatettiin koko 1980-luvun, kasvua oli erityisesti päällystöportaassa. Valittiin kansainvälisen laajentumisen tie ja markkina-asemien vahvistaminen – ei kulujen leikkaamista. Yleispankkien rinnalle syntyi yrityspankkeja laajoine johtoportaineen.

KOP:n loistokkaiden 100-vuotisjuhlien jälkeen alkoi lopullinen alamäki. Pankin arvomaailma murtui ja sen uskottavuutta ja luottamusta heikensi kasinotalous, esimerkiksi bulvaanien toiminta.

Kirjaa voi lukea myös pääjohtajakausittain. Tutkimuskauden pääjohtajakausista Mauri Honkajuuren kausi oli ensimmäinen, karismaattisen Matti Virkkusen toinen. Häntä seurasivat Veikko Makkonen ja Jaakko Lassila. Pentti Voutilaisen pääjohtajakausi jäi lyhyimmäksi. Hänen aikanaan koettiin KOP:n eloonjäämiskamppailu, jonka aikana Kansallispankin tervehdyttämis- ja pelastamisyritykset kariutuivat lopullisesti. KOP:n elämänkaari päättyi vuosisadan talousuutiseen 9. helmikuuta 1995: KOP:n ja SYP:n fuusioon.

Kuisman kirja on sujuvasti ja jännittävästi kirjoitettu ja se avautuu hyvin myös tavalliselle lukijalle Värikäs kieli ja osuvat sanonnat tekevät lukemisesta elämyksen.

Kunniamaininta

Ville Lukkarinen & Annika Waenerberg: Suomi-kuvasta mielenmaisemaan. Kansallismaisemat 1800- ja 1900-luvun vaihteen maalaustaiteessa (SKS)

Ervo Vesterinen: Papa-kokeen kertomaa. Solunmuutoksesta kohdunkaulan syöpään (Edita)

Raati

Marjatta Hietala, Ulla-Maija Kulonen, Tapio Markkanen

Raadin sihteeri

Eeva-Liisa Aalto

Palkintosumma

10 000 €, kunniamaininta 2500 €

2003
2002
2001
2000
1999
1998
1997
1996
1995
1994
1993
1992
1991
1990
1989
1988