Mikä sopisi julkaisemamme lehden lisenssiksi? Kuinka artikkelien käyttöoikeudet kannattaisi määritellä? Miten ne merkitään ja minne?
Mitä on otettava huomioon tilanteessa, jossa kotimaisen tiedejulkaisemisen rahoitusmalli on ratkaisematta ja avoimen saatavuuden ajatellaan usein tarkoittavan samaa kuin julkaisujen kaiken käytön maksuttomuus?
Tässä tietopaketissa kerrotaan tiedelehtien lisenssivaihtoehdoista, avoimesta julkaisemisesta ja tekijänoikeusjärjestö Kopioston kopiointiluvista, joihin mm. Suomen tiedekustantajien liiton toimintaa rahoittavat käyttökorvaukset perustuvat. Tällä hetkellä tekijänoikeuslakiin perustuvat Kopioston kopiointiluvat kattavat lähes koko yhteiskunnan.
Lukemalla selviää, miksi nämä asiat ovat tärkeitä ja ajankohtaisia monille kotimaisille tiedelehdille ja mitä mieltä Suomen tiedekustantajien liitto on niistä.
Löydät vastauksen myös siihen, miten avoimen saatavuuden (OA) periaatteet ja julkaisujen käyttöoikeudet/lisenssit vaikuttavat Kopioston kopiointikorvausten kertymiseen ja tämän välityksellä kotimaisen tiedekustantamisen rahoituksen perustaan.
Tietopaketissa kerrotaan myös avoimen julkaisemisen määritelmistä ja rahoituksesta sekä Suomen (ja muiden pohjoismaiden) kopiointilupa- ja käyttökorvausjärjestelmästä.
Tarjolla on perusteluja myös sille, miksi artikkelien julkaisemiseen verkossa tarvitaan kirjoittajien lupa ja miksi niin uuden kuin vanhankin artikkelin julkaisemisesta on syytä sopia kirjallisesti.
Lue lisää:
Tämän tietopaketin asiat ovat avainasemassa monien kotimaisten tiedelehtien talouden, julkaisujen saatavuuden ja kirjoittajien ja kustantajien tekijänoikeuksien turvaamisessa.
Aihepiiri on erityisen ajankohtainen ja tärkeä, koska kotimaisen tiedekustannus- ja -julkaisutoiminnan kansallinen kokonaisrahoitus on ratkaisematta. Avoimessa julkaisemisessa yleisesti käytetyt Creative Commons – eli CC-lisenssit eivät kuitenkaan korvaa kustantajalle tai julkaisijalle julkaisujen tuottamisen kustannuksia ilman muuta rahoitustapaa. Samaan aikaan CC-lisenssit on nostettu tiedelehtien ja niiden artikkelien avoimuuden kansallisiksi suosituksiksi mm. Plan S:n ja DOAJ-tietokannan näkemyksiin nojaten. Tilanne on siis kotimaisten tiedekustantajien kannalta hankala tai jopa kriittinen.
Suomen tiedekustantajien liitto kannattaa lämpimästi avoimen tieteen ja tutkimuksen perimmäistä ihannetta: tutkittu tieto kuuluu kaikille. Vaatimukset julkaisujen avoimesta saatavuudesta ilman selvää ratkaisua siihen, miten julkaisujen tuottamisen kulut korvataan tasavertaisesti tieteen kotimaisille kustantajille, uhkaavat kuitenkin kotimaisen tiedekustannus- ja -julkaisutoiminnan jatkuvuutta. Alun perin kansainvälisten kaupallisten lehtikustantajien hinnoittelua kritisoivat avoimuusvaatimukset ovat siis saattaneet monet kotimaiset tiedelehdet vaikeuksiin.
Avoin julkaiseminen siis maksaa. Myös avoimesti saataville asettaminen ja saatavilla pitäminen maksavat. Vain harvat kotimaiset tiedelehdet voivat kuitenkaan korvata tuotantonsa kustannuksia artikkelimaksuilla, budjettirahoituksella tai mainostuloilla. CC-lisenssit sopivat usein taloudellisesti parhaiten sellaisille lehdille, jotka voivat käyttää artikkelimaksuja tai joilla on sopimus tuotantokustannusten korvaamisesta tutkimusorganisaation kanssa tai muu rahoitusmalli, jolla nämä kustannukset katetaan ennen julkaisua.
CC-lisenssien käyttö on hankalaa, mikäli kustantajan käytettävissä ei ole tällaista rahoitusta. Moni kustantaja pitää kuitenkin tärkeänä pääsyä DOAJ-tietokantaan ja Plan S:ään perustuvien avoimuuden suositusten noudattamista. Sekä DOAJ että Plan S suosittelevat CC-lisenssejä.
Vallitsevassa, tekijänoikeuslakiin perustuvassa sopimuslisenssijärjestelmässä Kopiosto tilittää Suomen tiedekustantajien liitolle vuosittain noin 500 000 euroa jaettavaksi kotimaisille tiedekustantajille ja -julkaisijoille mm. apurahoina, palkintoina, koulutuksina, opintomatkoina ja neuvonta- ja edunvalvontapalveluina.
Suomen tiedekustantajien liiton toiminta rahoitetaan siis tekijänoikeusjärjestö Kopioston lupiin perustuvilla julkaisujen käyttökorvauksilla, joita kerätään mm. oppilaitoksilta, yrityksiltä ja viranomaisilta.
Näiden korvausten ansiosta kaikki liiton palvelut ovat toistaiseksi käyttäjilleen maksuttomia ja jäsenmaksu on nimellinen. Kollektiiviseen sopimuslisenssijärjestelmään perustuvaa apurahoitusta ja muita palveluja voidaan yhä antaa julkaisijoille riippumatta niiden valitsemista käyttöehdoista ja myös muille kuin liiton jäsenille.
Suomen tiedekustantajien liiton tavoitteena on tiedejulkaisujen näkyvyyden lisääminen, tekijänoikeuksista huolehtiminen, käyttöoikeuskorvausjärjestelmän säilyttäminen sekä kotimaisten tiedekustantajien toimintaedellytysten ja valinnanvapauden turvaaminen.
Suomen tiedekustantajien liiton kanta on, että kukin tiedekustantaja ja -julkaisija päättää omille julkaisuilleen sopivimmista ratkaisuista. Päätösten on hyvä perustua tietoon ja harkintaan.
Liitto katsoo, että Open Access -julkaiseminen ja Kopioston kopiointikorvausjärjestelmä voivat toimia rinnakkain. Open Access itsessään ei liiton mielestä estä sitä, että julkaisun käyttöehdoissa määritellään kopioinnin, tulostamisen ja käytön olevan sallittua Kopioston kopiointiluvan ehtojen mukaisesti.
Taustalla vaikuttaa ajatus, että Suomen (ja muiden Pohjoismaiden) käyttökorvausjärjestelmä on tekijänoikeuteen perustuvan toiminnan perusta.
Julkaisujen avointa ja täysin ilmaista saatavuutta vaaditaan tällä hetkellä tilanteessa, jossa avoimen julkaisemisen mahdollistavaa rahoitusmallia kotimaisille tiedejulkaisijoille ei ole saatu aikaan. Tämä uhkaa kotimaisten tiedelehtien tulevaisuutta. Siksi Suomen tiedekustantajien liitto kantaa huolta siitä, että kotimaisissa OA-linjauksissa suositellut Creative Commons (CC) -lisenssit eivät kerrytä lainkaan tekijänoikeuskorvauksia voimassa olevan kansallisen korvausjärjestelmän välityksellä. Monille lehdille nämä korvaukset ovat tärkeä osa rahoituspohjaa.
Toisin sanoen CC-lisenssit eivät korvaa kustantajalle tai julkaisijalle julkaisujen tuottamisen kuluja eivätkä niiden laadun ja saatavuuden hyväksi tehtyä työtä, ellei tuotantokuluja kateta artikkelimaksuilla, budjettirahoituksella tai mainostuloilla. Nämä vaihtoehdot ovat vain harvojen kotimaisten tiedelehtien ulottuvilla, eivätkä ne kohtele tieteenaloja ja julkaisukieliä tasaveroisesti.
Moni kotimainen tiedekustantaja ja -julkaisija edistää jo nyt tiedon avointa saatavuutta mm. julkaisemalla avoimesti CC-lisensseillä. Nykyisen tieteellisen julkaisukulttuurin rahoitusmallin vallitessa tämä tarkoittaa, että julkaisijan tulonmuodostuksen yksi perusta katoaa.
Liitto suosittelee kolmea toimenpidettä tiedelehdille, valitusta lisenssistä ja rahoituspohjasta riippumatta:
(1) Liitto suosittelee, että tieto lisenssistä / tekijänoikeuden haltijasta merkitään artikkelitiedostoon (PDF). Näin tieto oikeuksista kulkee julkaisun mukana.
Jos julkaisu halutaan pitää nykyisen käyttökorvausjärjestelmän piirissä, tiedostoon kirjataan esim: © 2020 Tekijänoikeuden haltija(t). Kansainvälisesti ymmärrettävä merkintä kertoo, että tekijät ovat pidättäneet itsellään oikeuksia. Muussa tapauksessa tiedostoon kirjataan tieto valitusta CC-lisenssistä.
Julkaisussa tekijänoikeuden haltijoita ovat yleensä julkaisija ja kirjoittaja(t).
Liiton näkemys on, että ©-merkintäkään ei rajoita julkaisujen vapaata saatavuutta verkossa, koska ne on laitettu nettiin vapaasti luettaviksi.
Sen sijaan nettiin sijoitettujen julkaisujen tallentamisen, tulostamisen, skannaamisen ja valokopioinnin tulisi edelleen kerryttää tekijänoikeuskorvauksia mm. yrityksistä, oppilaitoksista ja muista julkaisujen käyttäjäorganisaatioista, jotta kotimaisten tiedekustantajien toimintaedellytykset voidaan turvata.
Jos tiedelehden kustantaja/julkaisija on samaa mieltä, julkaisun tai sivuston käyttöehdoissa (selosteessa) on syytä viitata Kopioston kopiointilupaan.
Käyttöehdoissa voi lukea esimerkiksi seuraavasti:
Tämän artikkelin julkaiseminen toteuttaa avoimen saatavuuden periaatteita. Artikkelia saa vapaasti lukea, selailla, näyttää ja tehdä siihen kohdistuvia tiedonhakuja myös muuhun kuin yksityiseen käyttöön. Artikkelia saa kopioida, tulostaa ja jakaa muussa kuin henkilökohtaisessa tarkoituksessa Kopioston kopiointiluvan ehtojen mukaisesti. Lisätietoa Kopioston kopiointiluvasta: www.kopiosto.fi
Toisin sanoen: Jos julkaisu halutaan säilyttää Kopioston kopiointiluvan ja -korvausjärjestelmän piirissä, ei julkaisua tai artikkelia voi samalla julkaista CC-lisenssillä. CC-lisenssi antaa vastikkeettoman oikeuden kopioida, tulostaa ja myös muokata aineistoa, ellei muokkaamista ole kielletty lisenssiehdoilla. Tämä sisältää myös sen, että organisaatio tai yritys saa omassa toiminnassaan vapaasti kopioida ja levittää artikkelia. Juuri kopioinnin eri muodot ja levityksen Kopiosto voi lisensoida – mutta vain, jos käyttöoikeutta ei ole jo annettu pois.
(2) Liitto suosittelee, että kotimaiset tiedekustantajat ryhtyisivät käyttämään tekijänoikeusjärjestö Kopioston laatimaa ja opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa ©-info-painiketta sivustoillaan.
Painiketta voi käyttää valitusta lisenssistä ja julkaisutoiminnan rahoituspohjasta riippumatta.
Jos julkaisu halutaan säilyttää Kopioston kopiointiluvan ja -korvausjärjestelmän piirissä, ©-infossa olevista vaihtoehdoista valitaan se, jossa kopiointi ja käyttö opetus- ja työkäytössä sallitaan Kopioston kopiointiluvalla. www.c-info.fi/
(3) Liitto suosittelee, että tiedekustantaja solmii kirjoittajan kanssa kustakin julkaisusta kirjallisen julkaisusopimuksen, josta selviävät osapuolten oikeudet ja velvollisuudet.
Samalla sovitaan, missä muodoissa ja missä julkaisu julkaistaan ja kuinka se lisensoidaan. Artikkelin siirtäminen toiseen julkaisukanavaan edellyttää lupaa oikeudenhaltijalta, jos asiasta ei ole aikaisemmin sovittu.
Lue lisää:
Kysymys 4. Mitä ovat Creative Commons (CC) -lisenssit?
Kysymys 6. Mikä on CC-lisenssien ja Kopiosto-lupien tärkein ero?
Kysymys 9. Mitä tarkoitetaan oikeuksista sopimisella?
Kysymys 10. Tarvitaanko vanhojen artikkelien julkaisemiseen lupa?
Kopiosto on Suomen luovaa alaa kattavimmin edustava tekijänoikeusjärjestö. Kopiostoon kuuluu 45 eri kulttuurin ja viestinnän alojen järjestöä, joista yksi on Suomen tiedekustantajien liitto.
Kopioston tehtävänä on varmistaa, että oikeudenomistajat saavat heille kuuluvat korvaukset julkaisujensa kopioinnista ja jakamisesta. Tämä varmistustehtävä ei haittaa julkaisujen vaivatonta käyttöä ja jakamista opetuksessa, tutkimuksessa ja organisaatioiden sisällä.
Suomen tiedekustantajien liitto kerää jäseniltään Kopiosto-valtakirjan ja siirtää niihin liittyvät lisensointivaltuudet edelleen Kopiostolle. Näiden valtuuksien avulla Kopiosto myöntää erilaisille organisaatioille (kuten oppilaitoksille, korkeakouluille, tutkimusorganisaatioille, yrityksille ja julkishallinnolle) maksullisia lupia kopioida artikkeleita ja otteita kirjoista, lehdistä ja muista julkaisuista sekä verkkosivuilta.
Kopioston kopiointiluvalla näitä kopioituja artikkeleita ja otteita saa käyttää ja jakaa opetuksessa, tutkimuksessa tai muussa työkäytössä oppilaitoksen tai organisaation suljetulla verkkoalustalla, esim. suljetussa oppimisympäristössä tai intranetissä.
Lähes kaikki Suomen oppilaitokset, kunnat, kuntayhtymät, Suomen valtio sekä suuri osa yrityksistä ja muista organisaatioista ovat hankkineet Kopiostosta kopiointiluvan. Muun muassa kaikilla Suomen yliopistoilla ja korkeakouluilla on Kopioston kopiointilupa.
Kopioston kopiointiluvalla tapahtuneesta kopioinnista oppilaitokset, korkeakoulut ja organisaatiot maksavat Kopiostolle kopiointikorvauksen (eli käyttökorvauksen). Nämä kertyneet kopiointikorvaukset Kopiosto tilittää jäsenjärjestöjensä kautta tekijöille ja kustantajille.
Oppilaitosten vaatimukset käytön maksuttomuudesta ovat kuitenkin voimistuneet. Osa oppilaitoksista maksaa julkaisijoille tuotannon kustannukset artikkelimaksuina tai budjettirahoituksena, tai edellyttää tutkijoilta rahoituksen hankkimista julkaisujensa kulujen kattamiseksi.
Suomen tiedekustantajien liitto on huolestunut siitä, että huomattava osa kotimaisesta tiedejulkaisutoiminnasta jää tämän liiketoimintamallin ulkopuolelle ja menettely asettaa tutkijat, julkaisijat ja rahoittajat keskenään eriarvoisiin asemiin.
Suomen tiedekustantajien liitto saa vuosittain Kopioston kopiointikorvauksia noin 500 000 euroa, joista noin puolet kertyy digitaalisesta kopioinnista ja käytöstä. Korvaukset ohjataan eteenpäin kotimaisille tiedekustantajille apurahoina, palkintoina, koulutuksina, opintomatkoina sekä edunvalvonta- ja neuvontapalveluina.
Näiden korvausten ansiosta kaikki liiton palvelut ovat toistaiseksi käyttäjilleen maksuttomia ja jäsenmaksu on nimellinen. Kollektiiviseen sopimuslisenssijärjestelmään perustuvaa apurahoitusta ja muita palveluja voidaan yhä antaa julkaisijoille riippumatta niiden valitsemista käyttöehdoista ja myös muille kuin liiton jäsenille.
Kopioston kopiointilupa ja käyttöoikeusjärjestelmä perustuvat tekijöiden ja kustantajien antamien valtakirjojen lisäksi Suomen tekijänoikeuslain sopimuslisenssijärjestelmään. Sopimuslisenssijärjestelmän ansiosta tekijänoikeusjärjestö voi myöntää käyttölupia muidenkin kuin edustamiensa tekijöiden puolesta.
Sopimuslisenssijärjestönä toimiminen edellyttää opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksyntää. Opetus- ja kulttuuriministeriö on hyväksynyt Kopioston toimimaan sopimuslisenssijärjestönä julkaisujen kopiointia, digitointia ja digitaalista käyttöä koskien.
Vastaavat sopimuslisenssijärjestelmä ja korvauskäytäntö ovat käytössä kaikissa Pohjoismaissa.
Lue lisää Suomen tekijänoikeusjärjestelmästä ja sen sääntelystä:
Tekijänoikeuden ABC
Tekijänoikeusjärjestelmä
Tekijänoikeusjärjestöt
Tekijänoikeuslaki
Creative Commons -lisenssien (CC-lisenssien) käyttö on joko vaatimus tai suositus mm. Euroopan unionin ja Suomen avoimuuslinjauksissa, tutkimusrahoittajien julkaisemassa Plan S -avoimuussuunnitelmassa ja Directory of Open Access Journals (DOAJ) -tietokannassa.
CC-lisenssit ovat lisenssiperhe, josta tekijänoikeuden haltija voi valita tarpeisiinsa sopivan, oikeudellisesti pätevän lisenssin julkaisunsa käyttöehdoksi.
CC-lisenssien ja vastaavien lisenssien käyttö perustuu rahoitusmalliin, jossa kustantaja saa julkaisutyöstä kertakorvauksen, joka kattaa kuluja mm. vertaisarvioinnista, editoinnista, taitosta ja saatavilla pitämisestä julkaisemisen jälkeen. Sen jälkeen julkaisu on vapaasti käytettävissä lisenssin ehtoja noudattaen. CC-lisenssi takaa siis julkaisun ilmaisen käytettävyyden, mutta ei tee julkaisemisesta ilmaista.
Kustantaja voi saada korvauksen esimerkiksi artikkelin käsittelymaksuna (Article Processing Charge, APC) tai tutkimusorganisaation kanssa tehdyn sopimuksen mukaan. Koska mikään CC-lisenssi ei salli julkaisun maksullista käyttöä kertakorvauksen jälkeen, ne eivät myöskään kerrytä tekijänoikeusjärjestö Kopioston keräämiä käyttökorvauksia.
Artikkelimaksut ja korvaussopimukset ovat kuitenkin vain harvojen kotimaisten tiedelehtien ulottuvilla, eivätkä ne siten kohtele tieteenaloja ja julkaisukieliä tasaveroisesti.
Vain tekijänoikeuden haltija voi antaa muille CC-lisenssien mukaiset oikeudet käyttää työtään. Lisenssejä ei voi peruuttaa.
Kotimaisissa OA-linjauksissa suositeltu CC BY -lisenssi tarkoittaa, että käyttäjillä on vapaus lukea, tulostaa ja jakaa julkaisua edellyttäen, että julkaisun alkuperäinen julkaisupaikka (esim. tiedelehti) ja tekijä nimetään. Muulle julkaisun jatkokäytölle voidaan asettaa rajoituksia, jotka ilmaistaan julkaisuaan lisenssin lisämääreillä (esim. NC = ei kaupallista käyttöä).
CC-lisenssien käyttö on yleistymässä mm. siksi, että ne ovat ehdoiltaan selkeitä. CC-lisensseistä on tällä hetkellä olemassa 29 lakiasiantuntijoiden laatimaa kieliversiota.
Eurooppalaisten tutkimusrahoittajien Plan S -avoimuussuunnitelma edellyttää CC-lisenssin käyttöä. EU:n ja Suomen avoimuuslinjauksissa sekä DOAJ tietokannassa suositellaan CC-lisenssin käyttöä tai vastaavaa käyttöehtoa avoimuudesta.
Tällä hetkellä Kopioston korvauksia saavaa julkaisusarjaa ei siten voi listata DOAJ-tietokantaan.
Lue lisää:
Avoimen tieteen lisenssiohje
CC-lisenssit
DOAJ
Plan S
Alla oleva taulukko selvittää, miten julkaisujen erilaiset käyttöoikeudet tai lisenssit vaikuttavat nykyisin Suomessa vallitsevaan käytäntöön eli Kopioston kopiointilupaan ja kopiointikorvauksiin. Nämä korvaukset rahoittavat myös Suomen tiedekustantajien liiton apurahoitus- ja koulutustoimintaa.
| Nykyinen lisenssi julkaisussa (esim. tiedelehdessä tai sen artikkelissa) | Vaikutus Kopioston kopiointilupaan ja kopiointikorvauksiin | Huomautuksia ja lisätietoa |
| Creative Commons -lisenssi
CC BY, CC BY-NC, CC BY-NC-ND, CC BY-NC-SA, CC BY-SA jne. |
Kopiointiluvan ja kopiointikorvausten ulkopuolella ovat sellaiset julkaisut, joiden käyttöoikeus perustuu esimerkiksi Creative Commons (CC) -lisenssiin tai vastaavaan sopimukseen.
Tällaisten aineistojen kopiointia ja jakamista opetuksessa ja tutkimuksessa ei lasketa mukaan kopiointikorvaukseen. CC-lisensoitujen julkaisujen käyttö ei siis tuota tekijänoikeuskorvauksia kotimaisille tiedekustantajille. |
CC-lisenssillä jo jaettujen artikkelien ja muiden julkaisujen osalta tilannetta ei voida muuttaa.
Jos haluaa jatkossa varmistaa, että oma julkaisu kerryttää kopiointikorvauksia, valitaan sellainen lisenssi/käyttöoikeus, joka ei salli julkaisun vapaata kopiointia ja käyttöä. Kustantaja voi käyttää esim. ©-merkkiä ja omia käyttöehtoja sekä valita ©-info-painikkeen takaa viittauksen Kopioston kopiointilupaan. |
| ©-merkki | Kopiointi sallitaan kopiointiluvan ehtojen mukaisesti, kun organisaatiolla on voimassa oleva Kopioston kopiointilupa.
Tällaisten aineistojen kopiointi ja jakaminen opetuksessa ja tutkimuksessa on mukana kopiointikorvauksissa eli ne tuottavat käyttökorvauksia kotimaisille tiedekustantajille. |
Ks. Mitkä ovat Suomen tiedekustantajien liiton kanta ja suositukset?, erityisesti suosituskohdat 1 ja 2 |
| Ei mitään merkintää | Kopiointi sallitaan kopiointiluvan ehtojen mukaisesti, kun organisaatiolla on voimassa oleva Kopioston kopiointilupa.
Tällaisten aineistojen kopiointi ja jakaminen opetuksessa ja tutkimuksessa on mukana kopiointikorvauksissa eli ne tuottavat julkaisujen käytöstä tuloja kotimaisille tiedekustantajille. |
Ks. Mitkä ovat Suomen tiedekustantajien liiton kanta ja suositukset?, erityisesti suositus 2 |
| Elektra-palvelun ohjeet | FinELib-sopimuksen mukaisesti Elektra-palvelun ehdoissa sallittua on a) selailla julkaisuaineistoa ja tehdä siitä tiedonhakuja, b) tulostaa ja tallentaa sähköisesti yksittäisiä artikkeleita, c) valokopioida tulosteita ja käyttää valokopioita Kopioston valokopiointia koskevien sopimusten rajoissa ja niiden ehdoilla. FinELib-sopimus ei anna lupaa artikkelien digitaaliseen kopiointiin. Tämän vuoksi digitaalinen kopiointi sallitaan Kopioston kopiointiluvalla, kun organisaatiolla on voimassa oleva Kopioston kopiointilupa.Tällaisen aineiston kopiointi on mukana kopiointikorvauksissa eli se tuottaa käyttökorvauksia kotimaisille tiedekustantajille. |
FinELib-sopimus ja Elektra- palvelu lopetetaan todennäköisesti vuonna 2022.
Elektraa koskeva julkaisusopimus ei koske muita alustoja, eli julkaisemiseen toisaalla on pyydettävä lupa. Ks. |
| Erillinen käyttöoikeusseloste (sivuston omat käyttöehdot) | Vaikutus Kopioston kopiointikorvauksiin riippuu siitä, mitä julkaisun tai sivuston omissa käyttöehdoissa sanotaan.
Jos näissä käyttöehdoissa sallitaan vapaa kopiointi, tulostaminen ja käyttö opetuksessa, ei tällaisen julkaisun kopiointia lasketa mukaan kopiointikorvauksiin eikä niiden käytöstä kerry tuloja kotimaisille tiedekustantajille. Jos julkaisun tai sivuston käyttöehdoissa ei sanota mitään kopioinnista tai tulostamisesta opetus-, tutkimus- tai työkäyttöön, on tämän julkaisun kopiointi mukana Kopioston kopiointikorvauksissa eli käytöstä kertyy tuloja kotimaisille tiedekustantajille. |
Julkaisun selostetta/käyttöehtoja voi muuttaa.
Selosteessa/käyttöehdoissa kannattaa viitata Kopioston kopiointilupaan. Ks. Mitkä ovat Suomen tiedekustantajien liiton kanta ja suositukset?, erityisesti esimerkkimuotoilu suosituksessa 1 |
Creative Commons (CC)-lisenssit eivät kerrytä tekijänoikeuskorvauksia, joita Kopiosto kerää julkaisujen käyttäjiltä kansallisessa kopiointikorvausjärjestelmässä. CC-lisensoituja julkaisuja saa siis käyttää ilmaiseksi, eikä niiden käytöstä kerry tuloja julkaisijoille tai tekijöille. Julkaisija on kuitenkin saattanut tuotantovaiheessa saada niistä mainostuloja yrityksiltä, artikkelimaksuja kirjoittajien instituutioilta (esim. yliopistolta) tai budjettirahoitusta esimerkiksi julkaisuja hyödyntävältä oppi- tai tutkimuslaitokselta.
CC-lisenssi antaa vastikkeettoman oikeuden kopioida, tulostaa ja myös muokata aineistoa, ellei muokkaamista ole kielletty lisenssiehdoilla. Siten organisaatio tai yritys saa omassa toiminnassaan myös vapaasti kopioida ja levittää artikkelia.
CC-lisenssien käyttö on joko vaatimus tai suositus mm. Euroopan unionin ja Suomen avoimuuslinjauksissa, eurooppalaisten tutkimusrahoittajien julkaisemassa Plan S -avoimuussuunnitelmassa ja Directory of Open Access Journals -tietokannassa (DOAJ). Plan S-suunnitelma edellyttää nimenomaan CC-lisenssin käyttöä. EU:n ja Suomen avoimuuslinjauksissa sekä DOAJ-tietokannassa suositellaan CC- tai vastaavaa lisenssiä.
Juuri kopioinnin eri muodot ja levityksen Kopiosto voi lisensoida – mutta vain, jos käyttöoikeutta ei ole jo annettu pois.
Jos julkaisu halutaan säilyttää Kopioston kopiointiluvan ja kollektiivisen korvausjärjestelmän piirissä, ei julkaisua tai artikkelia voi julkaista CC-lisenssillä.
Lue lisää:
Kysymys 4. Mitä ovat Creative Commons (CC) -lisenssit?
CC-lisenssit
Kopioston kopiointiluvat
Rahoitusmallin tarve ja maksuttomuuden haasteet
Jos kustantaja käyttää omien julkaisujen julkaisualustana ulkopuolisia julkaisualustoja tai portaaleja (esim. Journal.fi, Finna tai Doria), on mietittävä oman julkaisun julkaisukohtaisia käyttöoikeuksia kyseisellä julkaisualustalla.
Niin kauan kuin kotimaisen tiedekustannus- ja -julkaisutoiminnan rahoitus on ratkaisematta, Suomen tiedekustantajien liitto katsoo, että julkaisijalle on taloudellisesti kannattavinta valita vaihtoehdoista sellainen, jossa ilmoitetaan, että julkaisua/artikkelia koskevat omat käyttöehdot.
Esimerkiksi kotimaisten tiedelehtien Journal.fi-alustalla voi ottaa julkaisun omalla alasivulla käyttöön myös ©-info-painikkeen. Kun kuvakkeessa valitaan se vaihtoehto, jossa viitataan Kopioston kopiointilupaan, painike mahdollistaa käytön suoran raportoinnin Kopiostolle.
Jos julkaisija haluaa säilyttää esim. lehtensä tai artikkelinsa Kopioston kotimaisille tiedekustantajille ohjattavien kopiointikorvausten piirissä tai tukea nykyistä kollektiivista käyttökorvausjärjestelmää, ei voi valita CC-lisenssiä.
Tekijänoikeusjärjestö Kopioston tuottama ja opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittama ©-info on standardipainike, joka voidaan liittää verkkosivulle parantamaan käyttöoikeuksien näkyvyyttä ja löydettävyyttä.
©-info-painike palvelee julkaisun käyttöoikeuksista tiedottamista verkkosivun käyttäjälle. Painikkeen avulla sivuston käyttäjä löytää julkaisun tekijä- ja käyttöoikeustiedot vaivattomasti.
Painiketta voi käyttää valituista ehdoista ja julkaisun rahoituspohjasta riippumatta.
Jos julkaisu halutaan pitää Kopioston käyttöoikeuskorvausjärjestelmän piirissä eli tuottamassa yhteisiä tuloja kotimaisille tiedekustantajille, valitaan ©-info-painikkeeseen käyttöoikeusvaihtoehto, jossa kopiointi ja käyttö opetus- ja työkäytössä sallitaan Kopioston kopiointiluvalla.
©-info-painikkeen välityksellä käyttäjä voi myös raportoida suoraan Kopiostolle tietyn artikkelin (verkkosivun URL-osoitteen) kopioinnin.
Lisätietoa ©-info-painikkeesta saa Kopiostosta ja sivulta https://www.c-info.fi/
Kirjoittaja siirtää kustantajalle oikeuksiaan julkaisusopimuksella. Julkaisusopimuksessa sovitaan osapuolten oikeuksista ja velvollisuuksista.
Kustantaja sopii kirjoittajan kanssa, mitä oikeuksia kustantajalle siirtyy ja millaisella käyttöoikeuksilla tämä julkaisee artikkelin tai muun julkaisun. Kustantajan ja kirjoittajan välisessä julkaisusopimuksessa kannattaa sopia myös artikkelin rinnakkaisjulkaisu- tai rinnakkaistallennusoikeudesta.
Myös rinnakkaisjulkaisuoikeuteen voi liittyä erillinen julkaisumaksu. Julkaisumaksuja on käytössä varsinkin kansainvälisissä tiedelehdissä. Kotimaassa niitä käyttävät eräät luonnontieteelliset lehdet.
Sama artikkeli voidaan julkaista useammalla julkaisualustalla, myös erilaisilla käyttöoikeuksilla. Käyttäjä päättää, miltä julkaisualustalta tai muusta lähteestä hän kopioi, tulostaa tai jakaa artikkelin.
Kustantaja ei voi liittää artikkeliin CC-lisenssiä, ellei julkaisusopimuksessa ole nimenomaisesti siirretty kustantajalle artikkelin edelleen luovuttamisen oikeuksia tai oikeutta liittää siihen CC-lisenssi.
Julkaisusopimuksessa on myös nimenomaisesti siirrettävä kustantajalle muokkausoikeus, jos CC-lisenssillä sallitaan muokkaaminen. CC-lisenssi sallii aina muokkaamisen, jos sitä ei nimenomaisesti kielletä lisenssimerkinnässä.
Vanhoihin digitoituihin artikkeleihin ei voida liittää CC-lisenssiä, ellei siitä ole sovittu kaikkien kirjoittajien kanssa (ks. edellinen kpl). Vanhojen artikkelien osalta kustantajan on siis selvitettävä, millaiset oikeudet kustantajalle on siirretty julkaisusopimuksella.
Vanhoja artikkeleita tai julkaisuja ei esimerkiksi voi julkaista digitoituina uudella alustalla ja uudella lisenssillä ilman lupaa. Jos voimassa olevaan julkaisusopimukseen ei sisälly tällaista lupaa tai sopimusta ei ole, on pyydettävä lupa.
Vaikka siirrettäisiin kaikki oikeudet artikkeliin, oikeudet luovuttaa artikkeli edelleen ja muokata sitä eivät siirry, vaan niistä on aina mainittava sopimuksessa.
Lue lisää:
Kysymys 5. Mitkä ovat tieteellisten julkaisujen vaihtoehtoiset käyttöehdot ja mitä niistä seuraa?
Kysymys 6. Mikä on CC-lisenssien ja Kopiosto-lupien tärkein ero?
Kysymys 7. Entä jos käytämme portaalia tai julkaisualustaa?
Kysymys 10. Tarvitaanko vanhojen artikkelien julkaisemiseen lupa?
Kyllä tarvitaan. Vanhojen artikkelien julkaisemiseen uudelleen tarvitaan aina lupa tekijänoikeuden haltijalta, ellei voimassa ole lupaa, joka kattaa siirron. Jos kirjoittaja on kuollut, lupa pyydetään perikunnalta, joka tarvittaessa ohjaa eteenpäin.
Uudelleen julkaisemisesta on selkeintä sopia kirjallisesti. Sopimuksessa kerrotaan, mitä julkaisua lupa koskee, missä julkaisu julkaistaan ja kuinka sitä saa käyttää (lisenssi / käyttöehdot).
Lupa on alustakohtainen, ellei erikseen sovita, että kustantajalla on oikeus julkaista artikkeli myös muulla alustalla. Tästä sopimalla voidaan ennakoida tulevaisuutta niin, ettei sopimusta tarvitse uusia tilanteen muuttuessa.
Esimerkiksi Elektra-palvelussa olevia artikkeleita ei voi siirtää lehden omalle kotisivulle tai Journal.fi-sivustolle ilman lupaa, koska Elektra-sopimus koskee vain tätä palvelua. Myöskään painetussa lehdessä olleita artikkeleita ei voi jakaa netissä ilman lupaa kirjoittajilta tai muilta oikeudenhaltijoilta.
Lue lisää:
Kysymys 5. Mitkä ovat tieteellisten julkaisujen vaihtoehtoiset käyttöehdot ja mitä niistä seuraa?
Kysymys 6. Mikä on CC-lisenssien ja Kopiosto-lupien tärkein ero?
Kysymys 7. Entä jos käytämme portaalia tai julkaisualustaa?
Kysymys 9. Mitä tarkoitetaan oikeuksista sopimisella?
Open Access -termillä tarkoitetaan avointa saatavuutta (ks. terminologiasta osuuden loppu). Tieteellinen julkaisu on avoimesti saatavilla, kun se on vapaasti ja esteettömästi luettavissa internetissä.
Open Access ei julkaisun kustantajalle tai julkaisijalle tarkoita sitä, että artikkelin tulisi olla maksutta ja vapaasti kopioitavissa, tulostettavissa tai jaettavissa. Tämä vallitsevan pohjoismaisen sopimuslisenssijärjestelmän ja Suomen tekijänoikeuslain mukainen tulkinta on kuitenkin ristiriidassa eurooppalaisten tutkimusrahoittajien Plan S -linjausten ja kotimaisten OA-suositusten kanssa ja voi vaikeuttaa lehden pääsyä DOAJ-tietokantaan.
Välittömällä avoimuudella tarkoitetaan artikkelin julkaisemista avoimena ilman embargoa. Välitön avoimuus ei ota kantaa julkaisujen jatkokäyttöoikeuksiin. Näistä kustantaja voi oman julkaisunsa osalta päättää julkaisusopimuksella kirjoittajilta saamiensa oikeuksiensa puitteissa.
Suomen tiedekustantajien liiton näkemyksen mukaan Open Access -julkaiseminen ja Kopioston kopiointikorvaukset voivat toimia rinnakkain. Tiedejulkaisujen ja niiden tekijöiden toimintaedellytyksistä on huolehdittava tasapuolisesti ja koska kotimaisen tiedejulkaisemisen rahoitusmalli on ratkaisematta. Open Access itsessään ei ole esteenä sille, että julkaisun käyttöehdoissa määritellään kopioinnin, tulostamisen ja käytön olevan sallittua Kopioston kopiointiluvan ehtojen mukaisesti.
Open Accessista on kaksi eri versiota:
Gratis Open Access tarkoittaa, että artikkeli saatetaan vapaasti saataville, jotta kuka tahansa voi lukea sitä ilman, että siitä täytyy maksaa. Tämä ei mahdollista artikkelin kopioimista, jakamista tai muokkaamista. Tulkintaa suositaan Suomessa tekijänoikeuslakiin perustuvassa ja tekijänoikeusjärjestö Kopioston hallinnoimassa pohjoismaisessa sopimuslisenssijärjestelmässä. Tässä rahoitusmallissa korvauksia kerätään julkaisujen käytöstä.
Libre Open Access tarkoittaa, että artikkeli on ilmaiseksi saatavilla, mutta antaa käyttäjälle laajempia käyttöoikeuksia yleensä CC-lisenssillä, siten, että käyttäjä voi kopioida, muokata ja jakaa artikkelia vapaasti. Tulkintaa suositaan mm. eurooppalaisten tutkimusrahoittajien Plan S:ssä, DOAJ-tietokannassa ja Avoimen tieteen koordinaation kotimaisissa suosituksissa. Tässä rahoitusmallissa julkaisutoiminta tehdään vastikkeetta tai siitä maksetaan tuotantovaiheessa, esim. artikkelimaksuina tai budjettirahoituksella.
Näiden sisällä voidaan puhua seuraavilla termeillä:
Green Open Access – rinnakkaisjulkaiseminen / rinnakkaistallennus sallittu: artikkelin tai sen pre-print tai post-print -version julkaiseminen avoimesti organisaation julkaisuarkistossa (rinnakkaistallennus). Kustantaja on voinut asettaa embargon.
Gold Open Access – täysin avoin julkaiseminen: artikkelin välitön julkaiseminen kokonaan Open Access -periaatteella toimivassa julkaisussa / julkaisukanavassa.
Hybrid Open Access – yksittäinen artikkeli ostetaan avoimeksi muuten maksumuurin takana olevista tilausmaksullisesta lehdestä. (julkaisumaksu APC, article processing charge)
Lue lisää:
Kysymys 3. Mikä on Kopioston kopiointilupa ja kopiointikorvausjärjestelmä?
Kysymys 5. Mitkä ovat tieteellisten julkaisujen vaihtoehtoiset käyttöehdot ja mitä niistä seuraa?
Avoin tiede ja sen suositukset Suomessa
Directory of Open Access Journals DOAJ
Plan S