Suomen yliopistojen rehtorineuvosto UNIFI ry, Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL ry ja Suomen yliopistokirjastojen verkosto FUN vetosivat hiljattain suomalaisiin tiedekustantajiin: ”Digitaalisten tietoaineistojen saatavuus turvattava poikkeusoloissa.”
Vetoomukseen pääset klikkaamalla tästä.
Suomen tiedekustantajien liiton puheenjohtaja, kustantaja Leena Kaakinen ja Tieteellisten seurain valtuuskunnan julkaisupäällikkö Sami Syrjämäki ovat vastanneet vetoomukseen suoralla kirjeellä sen allekirjoittajille.
Kaakinen ja Syrjämäki selvittävät vetoomuksen laatijoille kotimaisen tiedekustannuskentän kokonaiskuvaa sekä lehtien että kirjojen osalta. Erityistä huomiota saa avoimen julkaisemisen rahoituksen kestävä ratkaiseminen.
Kaakinen ja Syrjämäki ehdottavat UNIFI:lle rahoituskeskustelujen ripeää jatkamista, jotta kotimaisten aineistojen saatavuus voidaan turvata kaikissa oloissa. He myös toivovat jatkossa suoria yhteydenottoja julkisten vetoomusten sijasta.
Tiedekustantajien ja TSV:n vastaus vetoomukseen
Hyvät vetoomuksen Digitaalisten tietoaineistojen saatavuus turvattava poikkeusoloissa -aloitteen allekirjoittajat Keijo Hämäläinen, Anne Lehto ja Tapio Hautamäki, UNIFI, FUN ja SYL,
Huomasimme, että perjantaina 27.3. julkaisitte työpäivän päätteeksi vetoomuksen digitaalisten tietoaineistojen saatavuuden turvaamisesta poikkeusoloissa. Osoitatte vetoomuksenne muun muassa suomalaisille tiedekustantajille.
Jaamme huolenne ja uskomme, että kotimaiset tiedekustantajat tekevät kaikkensa mahdollisuuksiensa mukaan aineistojen saatavuuden turvaamiseksi ja tiedämme, että ne ovat jo aikaisemmin toimineet asian eteen huomattavissa määrin.
Vetoomuksesta käy ilmi kotimaisen tiedekustannustoiminnan tarpeellisuus ja että sille on vahva kysyntä. Tulkitsemme, että vetoomus kertoo kotimaisten julkaisukanavien olevan tärkeitä Suomen yliopistoille, yliopistojen kirjastoille ja opiskelijoille. Tällainen palaute kannustaa meitä toimimaan entistä innokkaammin tutkimuksen ja sivistyksen puolesta.
Kuitenkin pidämme epäonnistuneena valintaanne edistää asiaa julkisen painostuksen kautta sen sijaan, että olisitte olleet suoraan yhteydessä tiedekustannuskenttään. Lisäksi vetoomuksenne loppunousussa rinnastatte kestämättömällä tavalla suuret kansainväliset kustantamot ja kotimaiset, erittäin niukkojen resurssien varassa toimivat tiedekustantajat. Synnytätte väärän kuvan asiaa tuntemattoman yleisön silmissä.
Haluamme kuitenkin olla rakentavia ja ehdottaa, että käymme yhteisen pöydän ääreen etsimään kestävää ratkaisua, joka ratkaisee haasteet myös poikkeusolojen poistuttua. Aineiston saatavuushan tulee olemaan tärkeä myös kriisin jälkeen.
Sitä ennen katsomme tarpeelliseksi piirtää kotimaisen tiedejulkaisemisen tilannekuvan.
Muistutamme ensiksi, että kotimaisten tiedelehtien osalta asia pyrittiin viimeksi ratkaisemaan vähän alle kaksi vuotta sitten. Kotilava-projektissa pyrittiin löytämään kestävä ratkaisu sille, että kotimaiset tiedelehdet voisivat kattavasti siirtyä välittömästi avoimeen julkaisemiseen, jolloin niiden aineistot olisivat kenen tahansa saatavilla milloin ja missä vain.
Projektin tekninen osuus saatiin toteutettua, ja Tieteellisten seurain valtuuskunnan ylläpitämä tiedelehtien avoimen julkaisemisen alusta, Journal.fi, palvelee sekä julkaisijoita että laajaa yleisöä.
Sen sijaan avoimeen julkaisemiseen siirtymisestä julkaisijoille koituvia taloudellisia ongelmia (esimerkiksi institutionaalisten tilausten loppuminen, jäsenedun katoamisen myötä tapahtuva julkaisevien seurojen jäsenmäärien tippuminen) tasoittava esitys rahoitusmallista kaatui ylipistojen kieltäydyttyä osallistumasta riskin kantamiseen.
Silloin ratkaisuun oli sitoutunut hyvin kattavasti kotimaisia tiedelehtiä, ja lopullinen summa perustui julkaisijoiden todellisiin tilinpäätöksistä ilmi käyviin kuluihin. Tuolloin sitoutuneet seurat olivat vielä valmiita tinkimään loppusummasta ja riskeeraamaan taloutensa, jonka sortuessa myös lehdet lakkaisivat ilmestymästä.
Lopullinen vuosittainen summa oli tuolloin maksimissaan hieman alle 600 000 euroa ja sillä olisi saatu avoimeksi käytännössä koko kotimainen tiedelehdistö. Summa olisi jaettu painotetusti yliopistojen kesken, ja pyrkimys oli hakea jatkossa lisää taakan kantajia. Kuten näette, summa on yliopistojen budjetissa mitätön (toinen allekirjoittanut hallinnoi ja osittain hallitsi paljon suurempaa summaa työskennellessään HY:ssa yhden tutkijakoulun koordinaattorina). Ratkaisu olisi ollut hyvin edullinen verrattuna mihin tahansa avoimen julkaisemisen sopimukseen maailmalla.
Kotimaisten tiedelehtien budjeteissa on jonkin verran vaihtelua, mutta keskimäärin lehdet pyörivät alle 10 000 euron vuosibudjetilla ja näin ollen nojaavat vahvasti vapaaehtoistyöhön. On yksiselitteisesti väärin, että yhteensä miljardiluokan budjettia edustavat tahot vaativat ilman kädenojennusta 3 500 euron vuosibudjetilla toimivaa tieteellistä lehteä huolehtimaan omin voimin siitä, että kaikki saavuttavat sen sisällöt myös poikkeusaikana.
On myös huomautettava, että tiedelehdille kanavoitu valtionavustus peritään takaisin niiltä osin, jotka ylittävät lehden toimittamisen ja julkaisemisen kulut. Tilanne kotimaassa on täysin erilainen kuin Elsevierin, Taylor & Francisin ja muiden vastaavien maailmassa.
Kirjojen osalta taas tilanne on seuraava:
Pienillä kotimaisilla tiedekustantajilla ei ole omaa infrastruktuuria tai alustaa, jonka kautta ne voisivat jaella sähköisiä kirjojaan. Niiden täytyy nojautua tässä välittäjiin (esim. Ellibsiin), jonka kautta kirjat tarjotaan kirjastoille. Siitä syystä ne eivät pysty millään saamaan aineistoaan saataville muuta kautta, välittäjien ohi. Niillä ei ole varaa eikä resursseja rakentaa omaa infrastruktuuria.
Ei ole yksin kustantajan päätettävissä, millaisin ehdoin, hinnoin tai lisenssein niiden e-kirjoja jaellaan, vaan se riippuu suuresti välittäjistä. Välittäjilläkin on sanansa sanottavana siihen, millaisin ehdoin aineistot voitaisiin saada paremmin saataville. Kustantaja ei voi vaikuttaa mitenkään siihen, jos korkeakoulu itse tai jokin välittäjä päättää rajoittaa lisenssin saatavuuden vain yliopiston kampuksen verkkoon eikä materiaaliin ole pääsyä korkeakouluverkon ulkopuolella. Parempi vaihtoehtohan olisi, että opiskelija voi omalla kirjastokortillaan lainata kirjan laitteelleen sijainnistaan riippumatta, ja ymmärtääksemme esim. Ellibsin kautta jakelussa oleville kirjoille tämä onkin mahdollista. Mutta tämä asia ei ole millään tavalla kustantajan kädessä.
Moni kotimainen kustantaja on panostanut paljon siihen, että niiden kirjat olisivat saatavilla sähköisessä muodossa. Tässä on kuunneltu nimenomaan korkeakoulujen ja niiden kirjastojen toiveita, jotta kurssikirjat olisivat saatavilla sähköisesti. Kirjoja julkaisevista tiedekustantajista ainakin esimerkiksi Gaudeamuksen ja Vastapainon julkaisemat kirjat ovat hyvin kattavasti saatavilla e-kirjoina kirjastoille välittäjien (mm. Ellibs) kautta tarjottavassa valikoimassa. Laajan kirjavalikoiman teettäminen e-kirjoiksi on vaatinut niiltä suuren taloudellisen panostuksen.
Kirjastojen kautta e-materiaali voisi siis olla hyvin opiskelijoiden saatavilla, ja kirjastot saavat hankittua e-kirjoja helposti ja erittäin nopeasti, jos haluavat ja jos siihen on rahaa.
Kotimaiset pienet tiedekustantajat sen sijaan ovat todella tiukoilla. Ne ovat riippuvaisia kirjojensa – myös sähköisten kirjojensa – myyntituloista, että ne voivat kattaa toimintansa kulut. Voittoa ne eivät tavoittele, ainoastaan kulujen kattamista. Kulujen kattaminen on nykyisellään ihan normaalitilanteessakin hyvin vaikeaa, ja koronatilanne vaikuttaa kustantajiinkin paljon. Kirjoja julkaisevilla kotimaisilla tiedekustantajilla tilanne on siis aivan eri kuin suurilla varakkailla kansainvälisillä kustantajilla. Mikäli kotimaiset tiedekustantajat katoavat, niin silloin katoavat myös laadukkaat korkeakoulujen oppikirjat.
Vielä ei ole löydetty ratkaisua, jolla kirjat voitaisiin julkaista avoimesti niin, että niiden tuottamisen kulut olisi mahdollista kattaa. Julkaisun tuottamisesta syntyy kuluja myös avoimessa julkaisemisessa, mutta tulot katoavat. Myös kirjoille tarvitaan kestävä rahoitusmalli. Tätä keskustelua on syytä käydä ja mallin kehittämiseen ryhdyttävä tarmokkaasti myös tämän kriisin poistuttua.
Ymmärrämme todella hyvin sen, että koronakriisin aiheuttamat erityisjärjestelyt tuovat korkeakouluille täysin odottamattomia ja suuria lisäkustannuksia. Olemme tässä kaikki samassa tilanteessa. Kustantajillekin se aiheuttaa monenlaisia lisäkuluja ja vaikeuksia.
Koska olemme kaikki samojen ongelmien äärellä, nyt tarvittaisiin yhteistyötä. Ehkä siis voisimme yhdessä korkeakoulujen, välittäjien ja kustantajien yhteisin neuvotteluin löytää kaikkien osapuolten kannalta kohtuullisen ratkaisun, jossa mikään osapuoli ei kärsisi kohtuuttoman paljon tästä tilanteesta. Hyvä ratkaisu ei ole se, että kriisi sälytetään kokonaan yhden osapuolen maksettavaksi, vaan parasta olisi, jos tappiot jaettaisiin reilusti kaikkien kesken ja kaikki joustaisivat yhteisen hyvän eteen, yhteistyössä.
Yhteistyötä ja solidaarisuutta edistäisi se, jos kustantajia lähestyttäisiin suoraan ja reilusti. Nyt kustantajiin ei otettu mitään yhteyttä eikä mitään neuvottelupyyntöä esitetty, sen sijaan tehtiin tällainen julkinen vetoomus.
Tästäkin huolimatta haluamme suhtautua yhteistyöhön myönteisesti. Avaisimme näiden tilannekuvien pohjalta mielellämme uudelleen keskustelun kotimaisten tieteellisten lehtien avoimen saatavuuden kestävästä ratkaisusta ja käynnistäisimme mielellämme vastaavan keskustelun tieteellisten monografioiden ja artikkelikokoelmien tulevaisuudesta.
Ehdotamme virtuaalista tapaamista mahdollisimman pian. Tapaamista ei kuitenkaan kannata järjestää, jos on selvää, että yliopistot eivät halua ottaa roolia tieteellisten julkaisukanavien avoimuuden yhtenä rahoittajana. Kustantajat eivät kuitenkaan pienten resurssiensa vuoksi pysty yksin vastaamaan tähän ongelmaan, vaan tarvitaan yhteistyötä.
Ystävällisin terveisin,
Leena Kaakinen, puheenjohtaja, Suomen tiedekustantajien liitto; kustannusjohtaja, Gaudeamus & Helsinki University Press
Sami Syrjämäki, Julkaisupäällikkö, Tieteellisten seurain valtuuskunta