Suomen tiedekustantajien liiton Vuoden tiedekirja -palkinnon saajaksi ovat ehdolla seuraavat teokset:
Teea Kortetmäki, Markku Oksanen & Mikko Puumala: Kestävyyden filosofia (Gaudeamus)
Ilmari Käihkö: 10 oppia sodasta (WSOY)
Veli-Pekka Lehtola: Kenen maa, kenen ääni? Saamelaisten ja suomalaisten suhteet esihistoriasta nykypäivään (Gaudeamus)
Martti Leiwo & Minna Seppänen (toim.): Latinan kielen historia (Gaudeamus)
Tuomas Mattila: Haamukirjoittajat. Näkymättömien tekijöiden salainen maailma (Gaudeamus)
Ulla Nordfors & Maj Meriluoto (toim.): Muinais-DNA – avain menneisyyteen (SKS Tiedekustantamo)
Tero Tähtinen: Kuunkajoa lootuslammella. Kiinalaisen kirjallisuuden historiaa (Teos)
Finaaliin pääsystä kilpaili 93 suomen- tai ruotsinkielistä, vuonna 2025 ilmestynyttä teosta 20 kotimaiselta kustantajalta. Voittaja julistetaan 19.3.2026 Helsingissä pidettävässä kutsuvierastilaisuudessa.
Tärkeä tunnustus
Ehdokkaat ja voittajan valitsee vuosittain vaihtuva raati. Suomen tiedekustantajien liiton hallitus kutsuu tehtävään kolme tutkijakoulutuksen saanutta asiantuntijaa eri tieteenaloilta ja eri puolilta Suomea.
Vuoden 2025 palkintoraatiin kuuluvat ELT Katja Hautala (Helsingin yliopisto), dosentti Kimmo Laine (Turun yliopisto) ja professori Tiina Silvasti (Jyväskylän yliopisto). Raadin sihteeri on Suomen tiedekustantajien liiton pääsihteeri, professori Pauliina Raento.
Vuoden tiedekirja -palkintoa on jaettu vuodesta 1989 alkaen. Palkinto on yksi tärkeimmistä kirjallisuuspalkinnoista Suomessa.
Voittaja saa 25 000 euroa. Suomen tiedekustantajien liitto rahoittaa palkinnon tieteellisten julkaisujen käyttökorvauksilla, joiden keräämisestä vastaa tekijänoikeusjärjestö Kopiosto.
Kirkas argumentti edellä
Raadin mielestä korkeatasoinen tiedekirja on yhtenäinen kokonaisuus, jossa on kirkas argumentti.
”Tiede voi olla hidasta, monimutkaista ja poukkoilevaa, mutta hyvä teos tempaisee lukijan mukaansa sellaisillekin tieteenaloille, joista tämä ei tiennyt olevansa kiinnostunut”, sanoo professori Tiina Silvasti.
Raati perustelee valintansa seuraavasti:
Uraauurtavassa teoksessaan Kestävyyden filosofia (Gaudeamus) Teea Kortetmäki, Markku Oksanen ja Mikko Puumala tarkastelevat länsimaisen filosofian näkökulmasta kestävyyden risteäviä tulkintoja ajassa, tilassa ja inhimillisissä järjestelmissä. Kirjoittajat purkavat käsitteen ihmiskeskeisyyttä pohtimalla myös planetaarisuuden ja muunlajisuuden teemoja. Teoreettisen ja eettisen pohdinnan ohella teos valaa lukijoihin uskoa ja toivoa kannustaen konkreettisiin tekoihin kestävämmän maailman puolesta.
Teoksessaan 10 oppia sodasta (WSOY) Ilmari Käihkö analysoi sotaa teoreettisena, yhteiskunnallisena, medioituneena ja henkilökohtaisesti koettuna ilmiönä. Hän hyödyntää yhteiskunta- ja sotatieteiden käsitteistöä sodasta käydyn keskustelun kriittisessä tarkastelussa ja muistuttaa samalla tutkimuksen tehtävästä yhteiskunnassa. Painottaen kokemuksiaan Ukrainan sodan tutkijana ja kommentaattorina Käihkö avaa kysymystä nykysodasta politiikan jatkeena. Tekstin läpi välittyy inhimillinen ote epäinhimilliseen todellisuuteen.
Kenen maa, kenen ääni? (Gaudeamus) luotaa saamelaisten ja suomalaisten rinnakkaiselon pitkää kertomusta historiallisesta, kulttuurisesta ja juridisesta näkökulmasta. Ote on kautta linjan ymmärtävä ja viisas: Veli-Pekka Lehtola ei peittele konflikteja, kolonialistista vallankäyttöä ja kärsimystä mutta löytää niiden takaa myös selviytymistä, sovitusta ja eteenpäin katsomista. Tarkastelemalla rinnan suomalaista saamelaispolitiikkaa ja saamelaisten elämää, kulttuuria ja kokemuksia hän loihtii näkyville monisyisen ja monesti muokkautuneen historian. Teos auttaa ymmärtämään nykytilannetta ja antaa rakennusaineksia tulevalle.
Martti Leiwon ja Minna Seppäsen toimittama Latinan kielen historia (Gaudeamus) osoittaa vakuuttavasti, miten latina on muovannut eurooppalaista kulttuuria, tiedettä, kirjallisuutta ja kieliä vuosituhansien ajan. Laaja-alainen kirja ei pehmentele akateemista otettaan, vaan tarjoaa perusteellisia ja paikoin vaativiakin kieliopillisia lukuja, jotka palkitsevat aiheeseen paneutuvan lukijan. Korkeatasoinen asiantuntijakirjoittajien joukko valaisee latinan kehitystä 2400 vuoden ajalta. Kokonaisuus on eheä ja ainutlaatuinen.
Tuomas Mattilan Haamukirjoittajat (Gaudeamus) kysyy, mitä merkitystä on sillä, kuka on mitkäkin sanat kirjoittanut ja teokset laatinut, ja vastaa kiehtovalla katsauksella tekijäkysymyksen historiaan ja nykyisyyteen. Kirjoittaja vaeltaa kummituskartanon huoneesta toiseen ja erittelee juristin silmin toisen nimissä julkistettuja haamutekstejä poliittisista puheista viihderomaaneihin ja somepäivityksistä tekoälyn laatimiin tutkielmiin. Haamukirjoittamisen ala laajenee mielikuvituksellisille alueille, mutta teos onnistuu ristivalottamaan niitä kaikkia persoonallisella tavalla niin filosofisista, käytännöllisistä kuin juridisistakin näkökulmista. Tätä teosta ei ole haamukirjoitettu.
Muinais-DNA – avain menneisyyteen (SKS Tiedekustantamo) esittelee nopeasti kehittyvää arkeogenetiikkaa useita tieteenaloja taitavasti yhdistäen. Ulla Nordforsin ja Maj Meriluodon toimittaman teoksen ote on yleistajuinen, elämyksellinen ja tutkimuksellisesti tinkimätön. Vahvuuksia ovat myös visuaalisuus, rakenteen huolellinen toteutus sekä useiden asiantuntijoiden moniäänisyyden taitava kokoaminen yhtenäiseksi teokseksi. Laaja kokonaisuus on sekä tieteellisesti kunnianhimoinen että lukijaystävällinen.
Tero Tähtisen Kuunkajoa lootuslammella (Teos) kuljettaa lukijansa klassisen runouden, proosan ja modernin kirjallisuuden maailmoihin. Teos avaa kiinalaisen kirjallisuuden huimaa monituhatvuotista historiaa kiehtovalla tavalla. Se sisältää myös aiemmin julkaisemattomia suomennoksia niin klassisesta kuin modernistakin kirjallisuudesta. Ensimmäisenä suomenkielisenä yleisteoksena aiheesta se tarjoaa uusia välineitä nousevan suurvallan kulttuurin ja maailmankuvan syvempään ymmärtämiseen.
Lisätietoja
Lisätietoja palkinnosta antaa raadin sihteeri Pauliina Raento
toimisto@tiedekustantajat.fi / 040 508 6552