Suomen tiedekustantajien liiton Vuoden tiedekirja -palkintoa tavoittelee seitsemän suomenkielistä teosta viideltä kustantajalta:
Riie Heikkilä: Miksi lakkasimme lukemasta? Sosiologinen tulkinta lukemisen muutoksesta (Gaudeamus)
Päivi Honkatukia, Jenni Kallio & Mirja Määttä (toim.): Elämää korona-ajassa. Poikkeusolot nuorten aikuisten kokemana (Vastapaino)
Aleksi Hupli: Älyä lääkkeistä ja päihteistä? Tajusteiden hyötykäyttö (Siltala)
Jouko Jokisalo & Pekka Isaksson: Orjuuden arvet (Into)
Christer Lindholm: Kun maailma ei riitä. Ekologinen kestävyysvaje & talouskasvun rajat (Vastapaino)
Jari Ojala & Riina Turunen (toim.): Uudisraivaajien maa. Ylä-Savon asutus ja elämisen ehdot (SKS)
Petri Räsänen: Rikastettu demokratia. Politiikka taloustieteen puristuksessa (Vastapaino)
Finaaliin oli tarjolla 93 vuonna 2024 ilmestynyttä suomen- ja ruotsinkielistä teosta 21 kustantajalta. Voittaja julkistetaan 19.3.2025 Helsingissä pidettävässä kutsuvierastilaisuudessa.
Kolmen hengen raati päättää
Palkintoehdokkaat ja voittajan valitsee kolmijäseninen raati, joka vaihtuu vuosittain. Tällä kertaa siihen kuuluvat professori Jussi Laine (Itä-Suomen yliopisto), dosentti Maria Mäkelä (Tampereen yliopisto) ja dosentti Jan Weckström (Helsingin yliopisto). Raadin sihteerinä toimii pääsihteeri Pauliina Raento Suomen tiedekustantajien liitosta.
Vuoden tiedekirja -palkinto jaettiin ensimmäisen kerran vuonna 1989. Nykyisin palkinto on yksi merkittävimmistä suomalaisista kirjallisuuspalkinnoista.
Vuosittain jaettavan tunnustuksen suuruus on 25 000 €. Suomen tiedekustantajien liitto rahoittaa sen tekijänoikeusjärjestö Kopioston keräämillä tiedejulkaisujen käyttökorvauksilla.
Luettavuutta tieteestä tinkimättä
Raadin mielestä laadukas tiedekirja on syvällinen, analyyttinen ja lähdepohjaltaan vankka kokonaisuus. Kyky kirjoittaa monimutkaisista asioista sujuvasti ja elävästi houkuttelee lukijoita myös tiedeyhteisön ulkopuolelta.
Raati perustelee valintojaan seuraavasti:
Riie Heikkilän teos Miksi lakkasimme lukemasta? esittelee kunnianhimoisen tutkimushankkeen tuloksia ja haastaa holhoavan, usein luokkasokean lukuhuolipuheen. Heikkilä kartoittaa suomalaisten lukuharrastusta ja yhdistää tilastotiedon haastatteluaineiston analyysiin. Samoin yhdistyvät lukemisen trendien systemaattinen kuvaus ja kriittinen katse. Teos todistaa vastaansanomattomasti, että suomalaisten lukuinnokkuus polarisoituu eriarvoisuuden kasvaessa – eikä vain siksi, että jotkut ymmärtävät lukemisen arvon paremmin kuin toiset.
Päivi Honkatukian, Jenni Kallion ja Mirja Määtän kokoomateos Elämää korona-ajassa avaa tärkeitä uusia näkökulmia korona-ajan jälkipyykkiin. Lähtökohtana on huolta aiheuttanut nuorten aikuisten “kadotettu sukupolvi”, jonka kokemuskertomuksia korona-ajasta teoksessa analysoidaan laajasti. Tutkijat haastavat yksinkertaistavan käsityksen, että pelkkä korona olisi johtanut 2020-luvun nuorten näköalattomuuteen. Sen sijaan taustalla on laajoja sosioekonomisia epävarmuustekijöitä, joita vanhempien ikäluokkien on vaikea tunnistaa. Honkatukia kumppaneineen on malttanut tehdä perinpohjaisen, metodisesti yhtenäisen ja viimeistellyn kokonaisuuden, vaikka korona-ajan tutkimuksen buumi syntyi nopeasti.
Aleksi Huplin Älyä lääkkeistä ja päihteistä? tempaa lukijan mukaansa ajankohtaiseen ja kriittiseen pohdiskeluun. Kirjoittaja käsittelee tajusteiden hyötykäyttöä monitieteisesti ja ennakkoluulottomasti. Hän avaa uutta lääke- ja päihdetutkimusta ja esittelee käytännön kokemuksia mahdollisuuksista ja riskeistä. Sujuva teksti haastaa vallitsevia käsityksiä ja katsoo kognitiivisen parantamisen ja päihdepolitiikan risteyskohtia laajasti. Yhteiskunnallisesti tärkeä aihe saa syvällisen käsittelyn, joka johtaa oivalluksiin.
Pekka Isakssonin ja Jouko Jokisalon Orjuuden arvet käsittelee orjuuden historiallisia ja nykyisiä vaikutuksia kriittisesti ja analyyttisesti. Kirjoittajat korostavat orjien toimijuutta ja kertovat, kuinka kolonialismin perintö ja rasistiset rakenteet ovat yhä läsnä yhteiskunnissa ympäri maailman. Runsas mutta selkeästi jäsennelty teos yhdistää vakuuttavasti historiallista tutkimusta ja ajankohtaista yhteiskunnallista analyysiä. Lukukokemus on sekä valaiseva että pysäyttävä.
Christer Lindholmin ajankohtainen ja napakka Kun maailma ei riitä antaa perusteellisen kuvan epätasapainosta jatkuvan talouskasvun vaatimuksen ja luonnonvarojen riittävyyden välillä. Nykyisen talouskasvun vaaliminen luonnonvarojen kustannuksella on tullut tiensä päähän. Teos on tärkeä puheenvuoro planeettamme tulevaisuudesta ja ehdottaa selkeitä ratkaisumalleja uuden ekologisemman talousjärjestelmän luomiseen. Jokaisen päättäjän tulisi lukea tämä teos.
Jari Ojalan ja Riina Turusen toimittama Uudisraivaajien maa on erinomaisesti rajattu kokoomateos, joka kertoo suomalaisesta asutushistoriasta syvällisesti ja vankkaan tutkimukseen tukeutuen. Ylä-Savoon rajattu tarkastelu asettuu sujuvasti kansainväliseen asutusliikkeiden tutkimuksen kenttään. Lukijalle hahmottuu poikkeuksellisen rikas väestömaantieteellinen ja sosioekonominen kuva Ylä-Savon kehityksestä esihistoriasta lähelle nykypäivää. Historiantutkimuksen kehittyviä tutkimusmenetelmiä esitellään monipuolisesti, ja teos on upeasti taitettu ja kuvitettu.
Kapitalismi, taloustiede, sosialismi, politiikka! Näistä aineksista Petri Räsänen loihtii herkullisen ja ajankohtaisen kokonaisuuden teoksessaan Rikastettu demokratia. Siinä filosofi kyseenalaistaa jatkuvaan talouskasvuun perustuvan kapitalistisen järjestelmän mielekkyyden: Onko sosialistinen järjestelmä varteenotettava vaihtoehto kapitalismille? Jääkö demokratia taloudellisen maksimoinnin jalkoihin? Voiko talouskasvu olla ikuista hupenevien luonnonvarojen maailmassa? Tiivis ja selkeäsanainen teos on suunnattu talous- ja yhteiskuntatieteilijöille mutta on yleissivistävä ja helposti lähestyttävä.
Lisätietoja palkinnosta antaa raadin sihteeri Pauliina Raento, ensisijaisesti sähköpostitse: toimisto@tiedekustantajat.fi (040 508 6552)